Katja Heinolan ottama nostalginen lehtivalokuva Lapuan sanomissa vuodelta 2000 todistaa luontokerhomme alkuajoista. Kuvassa vasemmalla Minna Ylihärsilä ja oikealla Rauno Lassila.

Lapuan ja Kauhavan rajalla sijaitsevaan Fröötilään suuntautuneella retkellä käveltiin kahdeksan kilometriä Mukana oli kymmenen urhelijaa joista nuorin oli vasta seitsemän vuotias ja hänkin jaksoi ihan hyvin reissun rasitukset.

Voitilanjärven pysäkiltä alkaneella matkalla kuljettiin halki upottavien soiden ja tiheiden metsien eväsreput selässä. Metsässä kulkeminen rentouttaa ja poistaa turhat paineet. Se sopii myös erinomaisesti urheijoille kenttäharjoittelun vastapainoksi.Vaellusretkien tyyliin kuuluu että matkaan lähdetään ilman sisävaatetusta (lukuunottamatta talven kovia pakkasia). Sadetta vaeltajat kuitenkaan eivät kavahda, eikä karhuja pelätä. Jos aikoo harjoitella tosimielellä ei säätä saa pelätä.Sateen vieroksuminen opitaan jo usein kotona äidin sanoessa ettei kannata mennä sateella pihalle jottei kastu.

Lapualla paljon reittejä

Lapualla risteilee runsaasti vaellusreittejä, joista osa on merkittykin, mutta on myös sellaisia joista tieto kulkee vain suusta suuhun. Yty-projektin merkeissä Lassila on ollut merkitsemässä reittejä. Tunnetuimpiin kylissä oleviin vaellusreitteihin kuuluu Ritamäen koululta kohti Fröötilää ja Kauhavan rajamaita kulkeva reitti. Fröötilässä on maja jonka ovet ovat aina auki. Majan pihassa olevasta kaivosta voi juoda vettä.

Simpsiöllä olevalle reitille ytyläiset ovat rakentaneet myös siltoja. Simpsiön reitti lähtee louhokselta ja jatkuu Prepulaan saakka. Hirvijärvellä on myös usein käytetty vaellusreitti. Se lähtee kohti Hirvijärveä Jouttikalliolta. Tämä reitistö on varsin vaativa. Alueella risteilee paljon polkuja ja teitä. Hirvijärven reitti merkitään vuosittain. Myös Ruhan alueelta löytyy vaellusreitti. Tämän varrella on myös vasta rakennettuja laavuja.