
| Hiihtoladut
Lapuanjoen jäällä alkoivat 2000-luvulla yllättäen
sulaa vähän väliä pitkin talvea. Omituista oli, että
ladut sulivat altapäin. D. I. Seppo J. Saari esittää tässä kirjoituksessaan mielenkiintoisen teorian asian tiimoilta. Lapuan kaupungin latukoneella tekemät suositut hiihtoladut Lapuanjoen jäällä alkoivat 2000-luvulla alkoivat yllättäen sulaa vähän väliä pitkin talvea. Parina vuonna ei latuja voitu käyttää lainkaan. Omituista oli, että ladut sulivat altapäin. Aikaisemmin suojakelillä ladut sulivat vain päältä latupohjien kestäessä pitkänkin suojasään. Samanlaisen sulamisilmiön havaitsin kotipihallani myöhäissyksyllä 2004. Silloin pihani oli märkä (ja rapainen) kahden vuorokauden ajan vaikka en havainnut läpötilan mittarissa (2 kpl) kertaakaan käyneen nollan yläpuolella. Myöhäissyksyllä Aurinko ei pääse paistamaan pihalleni. Tänä talvena oli suojasää tammikuun 10. ja 11. päivinä. Lapuanjoella n. 10 cm:n lumikerroksen alla oli vettä 2-3 cm:n paksuudelta. Lumen peittämien pihalaattojen alta ei juurikaan löytynyt avovettä. Luminen ja tallaantunut pihamaa suli jäätiköksi. Kertomieni havaintojen perusteella olen alkanut epäillä, että kyseessä on avaruussään vaikutus. Normaali aurinkosäteily pysyy tasaisena eikä se muutu esim. auringonpilkkujen runsastuessa. Hiihtolatujen tai pihani sulaminen muistutti paljon samalaista ilmiötä, joka tapahtuu kodissamme silloin, kun sulatamme pakasteita mirkoaaltouunissa. Auringossa tapahtuu erilaisia purkauksia, jotka lähettävät sähkömagneettisia mikroaaltoja maata kohti, Vaikka teoreettisesti nämä aallot olisivat voineet sulattaa suoraan pihani, on se kuitenkin epätodennäköistä. Ilmakehämme absorboi ainakin osan säteistä ja toisaalta niiden taajuudeksi tarvittaisiin melkoisen korkea luku. Kotimikron magnetroni tuottaa 2350 MHz:n mikroaallot. Etelä-Ruotsin viimetalvisista häiriöistä sähkönjakelulle epäillään avaruussäätä. Myös muualta pohjoiselta pallonpuoliskolta on alkanut tihentyvästi kuulua häiriöuutisia, joiden syyksi epäillään avaruussäätä. Häiriöitä tuiottavat auringonpurkaukset ovat useimmiten sellaisia, joissa aurinkotuulen mukana Auringosta tuleva magneettikenttä yhtyy maan magneettikenttään. Tällöin energian tulo maan ilmakehään sähkömagneettisessa muodossa on riittävä mahtaviinkin seurausilmilöihin. E.m. purkaus tunnetaan myös geomagneettisena alimyrskynä, jossa syntyy useiden tuntien ajan miljoonien megawattien sähköteho, kymmenen kertaa enemmän kuin ionosfäärin sähkövirroissa on tavallisesti. Satelliittikuvissa revontuliovaali nähdään nykyisin lähes vakituisena piirteenä Maan yllä, Se merkitsee, että magnetosfäärissä ilmakehän yläosien lävitse kulkee yli miljoonan ampeerin virta, johon liittyy myös revontulien esiintyminen. Pohjoisen pallonpuoliskon jäiden ja Siperian ikiroudan ( ja uutisten mukaan jopa Mars -planeetan pohjoisen napajään) sulaminen on tiedeyhteisölle suuri kysymysmerkki. Tutkimusjohtaja Yrjö Viisanen (H:S. 10.1 -06) kertoo, että ilmastonmuutosta tutkivien asemien verkkoon perustetaan uusi yksikkö Siperian Tikisiin. Uutisesta ei ilmene, tuleeko Tikisiin yhtään avaruussäätä mittaavaa laitteistoa. Vaikka avaruussään tutkimuksen suurin puute onkin sateliittien lobometrien (=mittaavat aurinkotuulen koko spektrin) riittämättömyys, olisi varmasti mahdollista kehittää nykyistä enemmän mittareita. Sitten minäkin pääsisin mittaamaan, miksi Lapuanjoen hiihtoladut sulavat.
|