ETUSIVU ESITTELY HEVOSET KASVATUS

Silver Sliver     ERJ-I, YLA1, RPL-II     VH13-029-0309


 

     

25.12.2013: ERJ-II

25.11.2014: YLA1
34 (16+18) - 33 (21+12) - 17 - 12 - 4 = 100 p.

25.11.2014: RPL-II
6 (2,5+3,5) + 10 + 15 + 13 + 3 + 7 + 3 = 57 p.

31.12.2014: ERJ-I
7,5 + 42 + 20 + 22 + 15 = 106,5 p.

Silver Sliver, "Viljami"
syntynyt 01.01.2013 Saksassa
18-vuotias, ikääntyy satunnaisesti
saksalainen ratsuponi (37.5%), ori
rautiaankirjava, 147 cm
estepainotus, re: 120 cm
56 ERJ-sijoitusta
kasv. Silver Sporthorses (Saksa)
om. dumi (VRL-00218)

Historia

Viljami oli nuorena oikein valloittava tapaus. Kauniin värinsä lisäksi se oli utelias ja hieman hömelö, pisti päänsä joka paikkaan, eikä mikään jännittänyt. Murrosikään tultuaan sen päässä ilmeisesti naksahti jokin ja se hoksasi, että maailma on täynnä pelottavia juttuja, kuten pimeä traileri, satulahuopa, loimet, tuulessa lepattavat esineet ja kaikki muu mahdollinen mikä pikkuheppaa vain voi pelottaa. Viljamin kasvattajalla oli suuri työmaa saada nuori hevonen tottumaan asioihin, joita se vuosi sitten ei pelännyt lainkaan.

Vähän myöhemmin Viljami tulikin myyntiin, ja sitä kaupattiin säikkynä ja arkana, mutta kyvykkäänä esteratsun alkuna. Enhän tapani mukaan voinut vastustaa tällaista äärettömän kaunista ja potentiaalista nuorukaista, joten tein siitä tarjouksen, joka onneksi hyväksyttiin ja pian Viljami jo muuttikin meille.

Luonne

Viljami tuli meille viisivuotiaana suoraan kasvattajaltaan. Se oli arka uusia asioita kohtaan, mutta rohkeasti se jaksoi yrittää, vaikka pelko veikin välillä voiton. Arkuudestaan huolimatta Viljami on oikein mukava kaveri. Sillä on hyvin vähän typeriä orimaisia tapoja. Tottakai se kiinnostuu keväisin tammoista, mutta pystyy silti jatkamaan normaalia elämäänsä. Hoitotoimenpiteet sujuvat Viljamin kanssa aika hyvin. Joskus se voi näyttää vähän hapanta naamaa satulavyötä kiristäessä tai vatsan alta harjatessa, mutta pääsääntöisesti kaikki sujuu ongelmitta. Viljami ei kuitenkaan suostu hetkeäkään seisomaan käytävällä kiinni, mutta karsinassa irrallaan sen pystyy hoitaa muitta mutkitta. Lastaus ja kuljetus on Viljamille tuttua juttua, se kävelee ihan yksikseenkin koppiin ja seisoo siellä aika nätisti matkustuksen ajan ja yleensä myös kisapaikalla.

Ratsastaessa Viljami on reipas isolla ärrällä. Sileällä se on aika rauhallinen, mutta kärsivällisyys on tipotiessään. Sillä voisi olla taitoa jonkin verran myös koulupuolelle, mutta se into sitä lajia kohtaan puuttuu orhilta ihan täysin. Esteillä se sen sijaan kuumuu yli äyräiden. Mikään maailmassa ei ole Viljamin mielestä parempaa kuin hyppääminen. Mutta silloin pitää myös ratsastajalla olla homma hanskassa, koska Viljami menee eikä meinaa. Osaavalla ratsastajalla se kyllä malttaa mennä rauhassa ja maltillakin. Viljami hyppää ihan mitä vain ja ihan mistä vain, mutta omin päin se ei aina innokkuudeltaan löydä oikeaa ponnistuspaikkaa, eikä askeleet aina osu kohdalleen. Mutta onneksi sitä varten on se pilotti sielä selässä! Maastossa Viljami on mukavan varma ja rauhallinen kulkija, joka ei turhia hötkyile.

Kisapaikalla Viljami on aika tomerana, ilmoittaa olemassaolostaan kovalla huudolla ja saattaa muutaman tanssiaskeleenkin ottaa päästessään ulos kopista. Se ei pelkää tai kummastele mitään erikoisempiakaan juttuja, ja on kovin innokas tutustumaan uusiin asioihin. Verryttelystä lähtien Viljami on yleensä tosi kiva, kulkee reippaasti omalla moottorilla, mutta aina ei keskittyminen riitä vaan pitää alkaa kuikuilla myös tyttöhevosten perään. Radalle mennessä Viljami on yleensä saanut jo ylimääräiset energiat pois, ja malttaa keskittyä paremmin itse suoritukseen.

Sukutaulu

          i.  Silver September
          rp 50%, 143 cm, mkrj
 ii.  Lucky May   lew  iii.  W.M. Bliss   lew
 iie.  Mizanna   lew
 ie.  Abd-Al-Malik   ox  iei.  Abbas
 iee.  Ikraam
          e.  Silver Lumette
          rp 25%, 147 cm, tprt
 ei.  Feidhlim   xx  eii.  Finnigan
 eie.  Red Hot Piper
 ee.  Silver Rosheen   rp 50%  eei.  Tigerdance   xx
 eee.  Roxzanna   nf

Sukuselvitys

Isä Silver September on Silver Sporthorsesin ensimmäinen menestynyt orikasvatti. Tämä upea, mustankirjava, 143 senttimetriä korkea ja hyväluonteinen ratsuponi on kisannut esteillä 120 cm tasolle asti ja voittanut muun muassa maansa ponien estemestaruuden kolmesti, ja lisäksi palkittu ykköspalkinnoilla näyttelyissä. Nykyään September viettää ansaittuja eläkepäiviä Silver Sporthorsesissa. Se on jo jättänyt siitosorin hommat taakseen ja jälkeläisiä sille on kertynyt noin 120 kappaletta. September on periyttänyt kauniin kirjavan värin lisäksi erinomaista hyppykapasiteettia ja positiivista luonnetta.

Isänisä Lucky May oli mustanruunikonkirjava, 145 senttimetriä korkea lewitzerori. Tämä komea ja massava ori oli hieno näky estekentillä. Sen kapasiteetti ylsi jopa 130 cm tasolle asti, ja lisäksi se oli luonteeltaankin oikein ystävällinen ja herttainen. Tästä syystä Lucky May oli aikansa suosituin jalostukseen käytetty lewitzerori ja jätti jälkeensä liki 200 jälkeläistä periyttäen vahvasti väriään ja erinomaista kapasiteettia kisakentille. Lucky May nukkui ikiuneen 28 vuoden iässä.
Isänisänisä W.M. Bliss oli ruunikonkirjava, 143 senttimetriä korkea lewitzerori. Tämä aika haastavaluonteinen ja itsepäinen ori kisasi esteillä 110 cm luokissa ja kouluratsastuksessa Helppoa A:ta. Sitä käytettiin jalostukseen muutaman vuoden ajan, kunnes se jouduttiin lopettamaan jo 17-vuotiaana pahan ähkyn vuoksi. Blissin lopullinen jälkeläissaldo oli 35 kappaletta. Se osoittautui lopulta hyväksi periyttäjäksi jättäen vain murto-osalle jälkeläisistään haastavaa luonnetta, mutta sitäkin enemmän monipuolisuutta ja potentiaalia.
Isänisänemä Mizanna oli rautiaankirjava, 147 senttimetriä korkea lewitzertamma. Se palkittiin nuorena rotunäyttelyissä ykköspalkinnoin, ja sittemmin sitä käytettiin suurimmaksi osaksi siitostammana. Tällä hyväluonteisella ja muutenkin hyvällä periyttäjätammalla teetettiin yhteensä kymmenen varsaa. Tamma nukkui pois 24-vuotiaana.

Isänemä Abd-Al-Malik oli punarautias, 155 senttimetriä korkea arabialainen täysiveritamma, jolla kisattiin tasaisella menestyksellä esteillä 80 cm tasolla ja kouluratsastuksessa helppoa B:tä. Malik oli erityisen hyväluonteinen ja rauhallinen, ja pari vuotta se asuikin ratsastuskoulussa tuntiponina. 15-vuotiaana se siirtyi täysin siitostamman hommiin, mutta jouduttiin lopettamaan ensimmäisen varsan jälkeen äkillisen sydänvian vuoksi.
Isänemänisä Abbas oli tummanruunikko, 153 senttimetriä korkea arabialainen täysiveriori. Tämä herkkä ja temperamenttinen ori tuli suosituksi jo nuorena, kun se kantakirjattiin huippupistein. Abbas kiersi runsaasti näyttelyitä koko ikänsä haalien muitakin hyviä palkintoja, ja se oli todella aktiivisesti jalostuskäytössä. Ori nukkui ikiuneen 26-vuotiaana. Se jätti jälkeensä yli 200 kappaletta jälkeläisiä, joille se myöskin periytti hyvää rakennettaan, mutta myös temperamenttista luonnettaan.
Isänemänemä Ikraam oli rautias, 155 senttimetriä korkea arabialainen täysiveritamma. Se oli hyvin arka, mutta kiltti tamma, joka toimi siitostammana koko ikänsä. Sillä teetettiin kaksitoista varsaa. Ikraam lopetettiin 19-vuotiaana ähkyn vuoksi.

Emä Silver Lumette on Silver Sporthorsesin kasvattama upea, tummanpunarautias ratsuponitamma, joka on luonteeltaan erittäin ystävällinen, kiltti ja rauhallinen. Tällä 147 senttimetriä korkealla tammalla kisattiin nuorena esteillä 120 cm tasolla ja myös jonkin verran kouluratsastuksessa B:tä. Fidelma on nykyään siitostamman hommissa, ja se on tehnytkin jo kolme hienoa varsaa periytäen hyvää luonnetta ja monipuolisuutta lajiin kuin lajiin.

Emänisä Feidhlim oli tummanrautias, 159 senttimetriä korkea englantilainen täysiveriori. Varsana sen tulevaisuudessa siinti laukkaratsun ura, mutta pienen jalkavian vuoksi se ei kestänytkään niin rankkaa treeniä. Niinpä Feidhlim kisasi pieniä este- ja kouluratsastusluokkia, ja hyvän luonteensa takia se toimi myös junioreiden ratsuna. Muutaman jälkeläisenkin se sai, kunnes se 10-vuotiaana ruunattiin. Feidhlim lopetettiin 21-vuotiaana.
Emänisänisä Finnigan oli tummanpunarautias, 164 senttimetriä korkea englantilainen täysiveriori. Se kisasi aktiivisen ja menestyksekkään uran laukkaradoilla nuorena. Vanhemmalla iällä sitä nähtiin muutamissa estekisoissa, mutta temperamenttisen luonteensa vuoksi se ei enää sopinut niihin hommiin. Finnigania käytettiin jonkin verran jalostukseen ja jälkeläisiä sille kertyikin 30 kappaletta. Ori lopetettiin kuitenkin 15-vuotiaana tuntemattoman syyn vuoksi.
Emänisänemä Red Hot Piper oli punarautias, 160 senttimetriä korkea englantilainen täysiveritamma. Sillä kisattiin kohtalaisella menestyksellä esteratsastuksessa 140 senttimetrin luokissa. Luonteeltaan Piper oli kovin kiltti ja rauhallinen, mutta aika arka. Sillä tehtiin kaksi kaunista varsaa, joille se jätti hyvää luonnetta ja selväjärkisyyttä. Tamma nukkui ikiuneen 23-vuotiaana.

Emänemä Silver Rosheen oli tummanruunikko, 148 senttimetriä korkea ratsuponitamma. Nuoruutensa se eli suuressa ponilaumassa, ja se ratsukoulutettiin vasta seitsemänvuotiaana. Rosheen osoittautui oikein helpoksi ja selväpäiseksi tammaksi, joten se myytiin ratsastuskouluun jossa se asui koko ikänsä. Sillä teetettiin pari varsaa eläkepäivillään, ja se nukkui ikiuneen 24-vuotiaana. Rosheen osoittautui myös hyväksi periyttäjäksi, ja jättikin molemmille jälkeläisilleen erinomaisen hyvää luonnetta.
Emänemänisä Tigerdance oli punaruunikko, 165 senttimetriä korkea englantilainen täysiveriori. Se oli luonteeltaan vahva ja temperamenttinen, mutta esteradalla kova suorittaja. Se pärjäsi kohtalaisella menestyksellä 150 cm radoilla, ja oli myös aika suosittu jalostuksessa. Tigerdance kuitenkin menehtyi jo 16-vuotiaana tuntemattoman syyn vuoksi. Jälkeläisiä sille kertyi 80 kappaletta, ja se periytti hyvää suorittajaluonnetta.
Emänemänemä Roxzanna oli tummanrautias, 140 senttimetriä korkea newforestinponitamma. Se oli rauhallinen ja kiltti ratsastuskoulun tuntiponi, jolla kisattiin jonkin verran tuntiratsastajien kanssa esteillä 80 cm luokissa ja koulussa Helppoa B:tä. Roxzannalla tehtiin kolme varsaa vanhemmalla iällä ja se periytti hyvää luonnetta. Se lopetettiin 20-vuotiaana vanhuuden vaivojen vuoksi.

Jälkeläiset

01.09.2013, rp-o. Fifth Crispy (50%) ERJ-I, YLA2, e. Inneka
17.09.2013, rp-t. Fifth Primrose (56.25%), e. Baby Bluebell
10.11.2013, rp-t. Fifth Snip It (62.5%), e. Milk It
07.01.2014, rp-o. Istria Donkeyboy (68.75%), e. Sweet Mayday
30.01.2014, rp-o. Fifth Impala (46.875%), e. Dickinson

Kilpailut

30.08.2013, ERJ kutsu - 100 cm - 3/30
06.09.2013, ERJ kutsu - 100 cm - 2/30
08.09.2013, ERJ kutsu - 110 cm - 4/30
12.09.2013, ERJ kutsu - 110 cm - 1/40
13.09.2013, ERJ kutsu - 110 cm - 4/40
16.09.2013, ERJ kutsu - 110 cm - 3/40
16.09.2013, ERJ kutsu - 110 cm - 4/40
20.09.2013, ERJ kutsu - 110 cm - 3/46
23.09.2013, ERJ kutsu - 110 cm - 6/50
24.09.2013, ERJ kutsu - 100 cm - 4/30
24.09.2013, ERJ kutsu - 110 cm - 2/40
24.09.2013, ERJ kutsu - 110 cm - 3/40
27.09.2013, ERJ kutsu - 110 cm - 2/40
28.09.2013, ERJ kutsu - 110 cm - 5/30
28.09.2013, ERJ kutsu - 110 cm - 2/40
28.09.2013, ERJ kutsu - 110 cm - 3/40
29.09.2013, ERJ kutsu - 110 cm - 3/40
30.09.2013, ERJ kutsu - 110 cm - 5/50
30.09.2013, ERJ-Cup kutsu - 100 cm - 5/236
01.10.2013, ERJ kutsu - 110 cm - 5/40
01.10.2013, ERJ kutsu - 120 cm - 6/40
02.10.2013, ERJ kutsu - 110 cm - 5/40
04.10.2013, ERJ kutsu - 110 cm - 2/40
04.10.2013, ERJ kutsu - 110 cm - 6/40
06.10.2013, ERJ kutsu - 120 cm - 4/50
06.10.2013, ERJ kutsu - 110 cm - 6/40
06.10.2013, ERJ kutsu - 110 cm - 2/40
09.10.2013, ERJ kutsu - 110 cm - 1/40
09.10.2013, ERJ kutsu - 120 cm - 2/30
10.10.2013, ERJ kutsu - 120 cm - 4/40
11.10.2013, ERJ kutsu - 120 cm - 6/40
12.10.2013, ERJ kutsu - 120 cm - 2/40
13.10.2013, ERJ kutsu - 120 cm - 2/40
15.10.2013, ERJ kutsu - 120 cm - 5/40
16.10.2013, ERJ kutsu - 100 cm - 7/50
16.10.2013, ERJ kutsu - 110 cm - 4/50
17.10.2013, ERJ kutsu - 100 cm - 7/50
18.10.2013, ERJ kutsu - 110 cm - 5/50
18.10.2013, ERJ kutsu - 120 cm - 1/50
18.10.2013, ERJ kutsu - 120 cm - 1/40
18.10.2013, ERJ kutsu - 100 cm - 7/50
18.10.2013, ERJ kutsu - 120 cm - 4/40
19.10.2013, ERJ kutsu - 120 cm - 7/50
19.10.2013, ERJ kutsu - 120 cm - 2/40
19.10.2013, ERJ kutsu - 120 cm - 1/40
21.10.2013, ERJ kutsu - 120 cm - 4/60
20.10.2013, ERJ kutsu - 120 cm - 5/40
20.10.2013, ERJ kutsu - 100 cm - 4/50
20.10.2013, ERJ kutsu - 100 cm - 4/50
23.10.2013, ERJ kutsu - 120 cm - 6/40
22.10.2013, ERJ kutsu - 120 cm - 6/50
23.10.2013, ERJ kutsu - 120 cm - 1/50
24.10.2013, ERJ kutsu - 120 cm - 1/30
26.10.2013, ERJ kutsu - 120 cm - 2/60
27.10.2013, ERJ kutsu - 120 cm - 5/40
31.12.2013, ERJ-Cup kutsu - 120 cm - 3/141

Päiväkirja

3.8.2013, ensimmäinen ratsastus uudessa kodissa
Viljami saapui meille toissapäivänä. Se on ollut aika säpäkkänä näiden parin päivän ajan, joka tosin on ihan ymmärrettävää. Eilen Viljami sai irtojuoksennella maneesissa, mutta tänään päätin kiivetä oripojan selkään. Alkukäynneissä Viljami kulki kovin reippaasti ja jännittyneesti, mutta pikku hiljaa se alkoi rentoutua, ja alkuverryttelyn jälkeen se alkoi jo vaikuttaa aika normaalilta. Ratsastin ihan kevyesti kaikki askellajit läpi molempiin suuntiin ja tein muutamia temponvaihteluita että sain orin vetreäksi. Loppua kohden Viljami parani koko ajan, ja alkoi olla hyvin tuntumalla ja kuulolla. Edelleen se kulki aika reippaalla vauhdilla, mutta se taitaa olla sen tapa liikkua. Kun poni oli vetreä ja sopivan rento, lähdettiin pois kentältä ja käytiin vielä pienellä maastokävelyllä. Annoin Viljamin kulkea pitkällä ohjalla maastossa, ja ori oli oikein rauhallinen ja mukava, eikä turhia säpsyillyt, vaikka nähtiin muutama pupujussi ja naapuritallin ratsukoita. Ensivaikutelma oripojasta on tämän päivän jälkeen oikein positiivinen!

1.9.2013, ensimmäinen jälkeläinen
Viljamin ensimmäinen jälkeläinen syntyi tänään! Eevi-tamma varsoi äärettömän suloisen pienen palleron maailmaan. Tamma oli aamusta asti aika levoton, ja olinkin valmistautunut tähän tapahtumaan. Se ei osannut päättää miten päin se olisi ollut kun vein sille aamulla pihattoon heinät. Tarhakaverille se antoi monoa, mikä ei ole lainkaan sen tapaista. Siirsinkin tarhakaverin toiseen tarhaan, että Eevi sai olla rauhassa. Koko päivän tarkkailin sitä aina ohikulkiessani, mutta mitään sen kummempia merkkejä se ei näyttänyt - paitsi levottomuutta. Ehdin jo peräti huolestua, että onko kaikki hyvin, kun tamman eleistä päätellen varsominen on alkamassa, mutta mitään ei sitten tapahtunutkaan. Lopulta illalla kun olin hoitanut iltatallin ja toin vielä Eeville iltasapuskoja pihattoon, se meni makuulle karsinaan ja olin varma, että nyt alkaa tapahtua. Niinpä lopulta, tarkalleen ottaen klo 22.30, Eevi varsoi ongelmitta kauniin ja terveen, isoläsisen punarautiaan orivarsan. Varsa oli heti jaloille noustuaan erittäin pirteänä ja tutkaili ympärillä olevaa maailmaa kovin kiinnostuneena, mutta piiloutui nopeasti äidin helmoihin. Jo parin tunnin kuluttua Crispyksi ristitty tuore varsa otti ensimmäiset pukkilaukat tarhassa heiveröisillä kintuillaan. Crispy on myös tallimme ensimmäinen kasvatti, ja muistuttaa päivä päivältä enemmän etenkin isäänsä. Ulkonäöltään se on kuin ilmetty Viljami ilman kirjavuutta.

15.11.2013, tarhahaaveri
Viljami teloi itsensä tänäaamuna pahasti tarhassa riehuessaan. Näin kun se alkoi nahistella naapuritarhan orin kanssa, ja viiden minuutin kuluttua se linkkasi vasenta etujalkaansa aika pahan näköisesti. Hälytin eläinlääkärin paikalle ja hain Viljamin talliin. Ehdin jo pelätä pahinta, ja siinä itkunsekaisin tunnelmin odotin eläinlääkärin tutkimusta. Tutkittuaan jalan, hän epäili jonkinlaista murtumaa, mutta ei kuitenkaan pahalaatuista, koska Viljami astuu jalalla, vaikkakin kovin varovasti. Viljami sai kipulääkkeet, jalka paketoitiin ja oripoika laitettiin karsinalepoon. Yritin varata klinikka-ajan, että saataisiin jalka mahdollisimman nopeasti röntgen-kuvattua ja diagnoosi varmistettua, mutta tälle päivälle ei ollut enää yhtään aikoja jäljellä. Oman eläinlääkärimme mukaan tapaus ei ollut niin kiireinen, että olisi kannattanut lähteä kauemmas toiselle klinikalle ajamaan. Niinpä varasin ajan huomiselle päivälle heti aamuksi.

16.11.2013, klinikkareissu
Lähdettiin heti aamusta ajamaan klinikalle, joka sijaitsee onneksi vain 20 kilometrin päässä meiltä. Nyt saataisiin Viljamin jalka kuvattua mahdollisen murtuman varalta. Aamulla oripojan kävely ei ollut ainakaan parantunut eilisestä. Klinikalla Viljami sai rauhoittavaa ja pääsi röntgen-kuviin, ja tuloksena oli kuin olikin pieni, hiusmurtuman tyylinen murtuma puikkoluussa. Onneksi se ei ollut paha, ja tulisi lähestulkoon kuntoon ajan ja levon kanssa. Jatkuvaa kovaa treeniä se jalka ei välttämättä tulisi kestämään, mutta onneksi Viljamin kisaura on jo takanapäin, ja se saa hyvillä mielin jäädä varhaiseläkkeelle astutustouhujen ohessa. Saatiin klinikalta kipulääkkeet ja hoito-ohjeet, ja oripojan jalka onkin nyt paketissa parin viikon ajan, ja se tulee olemaan karsinalevossa kuukauden verran. Toivottavasti miekkosen pää kestää karsinassa seisoskelua ja se malttaa antaa jalan parantua rauhassa.

16.12.2013, sairastarhaan pääsy
Tasan 30 päivää oli nyt kulunut siitä, kun palasimme Viljamin kanssa klinikalta murtumatuomion kanssa. Tänään oli se päivä, kun ori pääsi vihdoin ulos karsinasta. Onneksi se on ottanut karsinalevon yllätävänkin rauhassa. Ensimmäinen viikko oli vaikein ja haastavin, kun ori kyllästyi jo parin päivän kuluttua ja alkoi riehua karsinassa. Nopeasti se kuitenkin malttoi mielensä ja tyytyi kohtaalonsa.
    Nappasin Viljamin narun päähän ja talutin sen ulos. Se puhalsi, hypähti ja nousi takajaloilleen. Pidin narusta lujasti kiinni ja riuhtaisin oripojan takaisin maanpäälle. Vein sen sairastarhaan, joka ei ollut suuri, eikä siellä pystynyt ottamaan montaakaan juoksuaskelta. Viljami heitti muutaman pukin ja nakkeli turhautuneena niskojaan päästyään tarhaansa, mutta malttoi sitten rauhoittua saadessaan heinää turpansa eteen. Viljami tulee olemaan sairastarhassa kaksi viikkoa, jonka jälkeen sen saa päästää normaaliin tarhaan ja jos kahden kuukauden päästä kontrollikäynnissä kaikki on hyvin, saa liikutuksen aloittaa pikku hiljaa.

02.03.2014, metsässä humputtelua toipilaan kanssa
Hyppäsin tallin pihassa Viljamin selkään. Sairasloman päättymisestä oli kulunut nyt kaksi viikkoa ja liikutus oltiin päästy aloittamaan. Edelleen mentiin rauhassa ja maltillisesti, kohottaen kuntoa pikku hiljaa ja tarkkaillen jalkaa jatkuvasti. Lähdimme Viljamin kanssa rauhalliselle maastolenkille metsään. Ori tallusteli rauhassa eteenpäin. Se oli jo tottunut, että liikutus on rauhallista, eikä painella pää viidentenä jalkana pitkin maita ja mantuja. Se oikeastaan pitikin näistä rauhallisista maastolenkeistämme. Menimme syvemmälle metsään, josta löytyi mäkisiä maastopolkuja. Kiipeily oli todella hyväksi tälle toipilaalle. Viljamikin tykkäsi kovasti, kun ei ollut pelkästään tasaista tietä. Tällä kertaa humputeltiin metsässä noin tunnin lenkki.

11.10.2014, jälkeläisselvitystä
Viljamilla on tällä hetkellä viisi jälkeläistä, joista kaikki ovat varsin upeita yksilöitä.
    Ensimmäinen jälkeläinen Fifth Crispy on tallillamme suuressa arvossa jo pelkästään siksi, että se on aivan ensimmäinen kasvattimme. Crispy on isänsä kaksoisolento ilman kirjavaa väriä. Se hyppää erinomaisesti ja onkin kisannut esteillä jo 54 sijoitusta. Omia jälkeläisiäkin sillä on jo kolme kappaletta. Lisäksi Crispy on palkittu ERJ-I- ja YLA2-palkinnoilla.
    Toinen jälkeläinen Fifth Primrose asuu felissan hyvissä hoivissa ja on perinyt isältään kauniin rautiaankirjavan värin. Tämä tamma on kisannut jo hienot 22 sijoitusta esteiltä, 14 sijoitusta kenttäratsastuksesta ja 18 sijoitusta kouluratsastuksesta. Lisäksi sillä on yksi jälkeläinen meidän omasta oristamme Mulberry Curacaosta.
    Kolmas jälkeläinen on nimeltään Fifth Snip It, Team Thirty-Threessä asuva upea ruunivoikko ori. Tämä kaveri ei ole vielä päässyt kisakentille näyttämään kynsiään, mutta pienenä poikana osoitti meillä jo suurta potentiaalia esteradoille.
    Neljäs jälkeläinen Istria Donkeyboy on kasvattajanimensä mukaisesti Istriassa syntynyt ja edelleen turjakkeen hellässä huomassa asustava ihana ruunikonkirjava ori. Tämä hyvin paljon ulkonäöltään isäänsä muistuttava poni on kisannut esteillä jo hienot 19 sijoitusta ja lisäksi palkittu EV-II-palkinnolla saaden erityismaininnan ihanasta väristään.
    Viides ja viimeisin, mutta ei suinkaan viimeinen jälkeläinen Fifth Impala on yksi kasvattajan suosikkivarsoista. Tämä aivan ihanan rautiaankirjavan värin omistava ori asustaa Lowland Studissa indyn hyvässä hoidossa. Ori on kisannut esteillä 6 sijoituksen verran ja sillä on jo yksi jälkeläinen.

Valmennukset

20.8.2013, estevalmennus, omistajan kirjoittama
Olimme Viljamin kanssa tänään mahtavassa estevalmennuksessa. Valmentajana toimi Hollannista kotoisin oleva Diatre Holm, jolla on kolmenkymmenen vuoden tausta este- ja kenttäratsastuksesta. Viljami oli oma pörhäkkä, kuumaverinen itsensä heti alusta alkaen. Koko valmennuksen teemana oli puomi- ja kavalettiharjoitukset. Viljami ei meinannut malttaa ravailla puomeja, mutta valmentajan ohjeilla sain ponipojan rauhoittumaan huomattavasti. Pian se malttoi ravailla jo letkeästi puomien yli, eikä enää hyökännyt innoissaan pomppimaan niitä. Laukassa meinasi olla alkuun sama ongelma, mutta vinkkien avulla sain ponin jälleen nopeasti rentoutumaan ja rauhoittumaan. Ties koska Viljami on viimeksi ollut noin rauhallinen estevalmennuksessa! Loppuun otettiin vielä vähän jumppasarjaa, niin saatiin Viljamillekin hyvä mieli. Valmentaja oli ihan super, ja saatiin paljon tehokkaita kotiläksyjä.

1.9.2013, estevalmennus, omistajan kirjoittama
Viljamin kasvattaja, Silver Sporthorsesin Stephanie Silfver saapui tänään tallille valmentamaan meitä. Alkuverryttelyssä Stephanie kehui kovasti Viljamin liikkuvuutta ja vetreyttä, ja pienillä kavaletin kokoisilla verryttelyesteillä Viljami jo väläytteli hyviä hyppykykyjään. Stephanie kokosi meille viiden esteen vaativan radan, joka sisälsi tiukkoja käänteitä ja lyhyitä sarjavälejä. Viljami oli oikein energisellä tuulella, eikä malttanut odottaa lähestymisissä, vaan yritti rykäistä esteelle. Stephanie antoi hyviä neuvoja, ja saatiin Viljami malttamaan ja kuuntelemaan ratsastajaa. Lopulta se jaksoi keskittyä myös ratsastajan ohjeisiin, ja suoritimme radan useamman kerran ilman virheitä. Viljami oli oikein näppärä, ja kääntyi pennin päällä niin nopeasti kun vain uskalsin pyytää. Esteet olivat korkeimmillaan 100 cm kokoisia, eikä puomit paljoakaan kolisseet. Stephanie antoi hyviä vinkkejä jatkoa varten ja lupasi tulla uudelleenkin valmentamaan silmäteräänsä.

10.9.2013, estevalmennus, omistajan kirjoittama
Viljamin kasvattaja Stephanie Silfver tuli jälleen valmentamaan meitä. Hän oli suunnitellut päämme menoksi erikoisesteitä, ja kasasikin kentälle vesimaton, kapean lankkuesteen, tötsiä esteen alle, kirkkaan keltaisen muurin ja valtaisan kukkapuskan yhden esteen alle. Alusta alkaen Viljami oli hieman vetelä, ja verryttelyesteellä pudotti puomit pariin otteeseen. Otettiin muutama rinki täyttä laukkaa Stephanien kehotuksesta, ja johan orhipoika innostui peräti pukittelemaankin. Stephanie piti esteet matalina, ja pääidea oli päästä erikoisesteistä heti ensimmäisellä kerralla yli ilman ongelmia. Viljami teki työtä käskettyä, ja ylitti useamman esteen kerta heitolla. Tottakai hieman piti kyylätä, muttei epäröinyt kuitenkaan ollenkaan. Ainoastaan keltaiselle muurille teki stopin, mutta jo toisella yrityksellä ylitti sen ongelmitta. Stephanie oli todella ylpeä ja kehui meidät taas maasta taivaisiin.

24.10.2013, estevalmennus, valmentaja: Ljusia
Suuntasin aamulla hieman etuajoissa Fifth Bridge Poniesia kohti, tehtävänäni oli pitää rataestevalmennus dumille ja tämän kirjavalle orille Viljamille. Paikalle saapuessani kyseinen parivaljakko oli jo tekemässä alkuverryttelyjä, tervehdittyäni dumia aloin kasaamaan kentälle rataa. Viljami vaikutti äärimmäisen energiseltä ja epäilinkin, että tänään saamme varmasti tehdä töitä vauhdin hidastumisen eteen.
    Rakensin toiselle pitkälle sivulle kolmoissarjan hieman viistosti ja suhteellisen lähelle lyhyttä sivua - suunnittelin, että tällä esteellä voisimme hieman treenata erilaisia askelpituuksia. Toiselle pitkälle sivulle kyhäsin pystyn, myöskin viistoon ja lähelle lyhyttä sivua. Toisen pään lyhyelle sivulle rakensin portin, joka oli hieman muita esteitä matalampi. Tämän jälkeen kasasin ratamme viimeisen esteen - trippelin pitkälle sivulle viistoon, lähes 'koko rata leikkaa' lävistäjälle.
    Tällä aikaa dumi ja Viljami olivat hoitaneet verryttelynsä ja pääsimme suoraan aloittamaan, kehotin dumia nostamaan harjoituslaukan ja nousemaan esteistuntaan. Aluksi pyysin dumia laukkaamaan suurella pääty-ympyrällä ja tulemaan lyhyellä sivulla olevaa porttia kunnes sanon toisin. Viljami vaikutti kuumuvan huomattavasti, joten kehotin dumia laukkaamaan ympyrällä ilman estettä jatkuvasti puolipidätteitä tehden. Kun orin laukka oli saatu hallintaan annoin taas luvan hypätä porttia muistuttaen kuitenkin puolipidätteiden tärkeydestä. Tällä kertaa Viljami hyppäsi paljon maltillisemmin eikä kaahaillut miten sattuu.
    Kun portin hyppääminen sujui erittäin hyvin pyysin dumia vaihtamaan suuntaa ja tulemaan toisella lyhyellä sivulla olevan pystyn ja jatkamaan siitä trippelille, jonka jälkeen erittäin loivalla tiellä portille, jotta dumilla olisi runsaasti aikaa hidastaa ponia. Ensimmäinen hyppy sujui erittäin mallikkaasti, mutta pariskunnan vauhti oli ehtinyt kasvaa päätä huimaavaksi ennen trippeliä, joka johti siihen, että ponnistuspaikka oli mitä epämääräisin, aivan kuten itse hyppykin. Pyysin dumia hidastamaan ponia reilusti ennen seuraavaa hyppyä, ensi kerralla hidastamaan Viljamia täsmällisemmin ja laskemaan askeleet tarkemmin, jotta oikea ponnistuspaikka löytyisi. Dumi otti neuvostani vaarin ja viimeinen hyppy onnistui oikein hyvin. Pyysin, että dumi tulisi nämä kolme estettä vielä uudelleen, tällä kertaa ehkä hieman paremmin. Tällä kertaa minulla ei ollut mitään moitittavaa, parivaljakko hyppäsi esteet oikein siististi ja hyvällä tempolla.
    Onnistuneiden hyppyjen ansiosta pääsimme siirtymään koko radan hyppäämiseen. Radan ensimmäisenä esteenä toimi kolmoissarja jonka kaksi ensimmäistä estettä oli pystyjä ja viimeinen oli okseri. Väleihin tulisi mahduttaa 3 laukka-askelta. Tämän jälkeen tulisi tiukka tie pystylle, joka oli lyhyen sivun läheisyydessä hieman viistosti, siitä portille ja suhteellisen napakan mutkan jälkeen trippelille. Dumi ja Viljami lähestyivät kolmoissarjaa erittäin hyvällä tempolla ja oikeat ponnistuspaikat löytyivät mutkitta. Dumi sai hidastaa ponia runsaasti ennen pystyä, mutta tämäkin este ylittyi mutkitta. Siitä alkoi pitkä tie portille jonka aikana vauhti ehti kiihtyä hieman liikaa ja hieman hassun ponnistuskohdan takia Viljamin kaviot kolahtivat porttiin sitä kuitenkaan tiputtamatta. Dumi korjasi tempon erittäin hyvin esteen jälkeen ja hyppy trippelille onnistui todella hyvin. Pyysin ratsukkoa tulemaan sarjan vielä kerran, mutta tällä kertaa neljällä laukka-askeleella kolmen sijaan. Parivaljakko ylitti sarjan mallikkaasti ja näin hyvän suorituksen jälkeen olikin hyvä päättää valmennus. Jätin dumin ja Viljamin loppuverryttelemään, sanoin heipat ja suuntasin kohti autoani.

26.10.2013, estevalmennus, valmentaja: Ljusia
Saavuin taas Fifth Bridge Poniesiin pitämään dumille ja Viljamille estevalmennusta. Tänään aiheena olisi erikoisesteet. Kasasin kentälle sianselän aivan lyhyen sivun tuntumaan ja muurin toiselle lyhyelle sivulle. Tässä välissä dumi ja Viljami ilmaantuivat tekemään alkuverryttelyjään, moikkauksen jälkeen siirryin kasaamaan jumppasarjaa toiselle pitkälle sivulle. Jumppasarjan valmistuessa oli vuorossa 'puoli rata leikkaa' halkaisijalle tuleva viuhka ja viimeiseksi väkersin kentän keskelle vesihaudan.
    Seurasin hetken parivaljakon verryttelyä ja kun he olivat kutakuinkin valmiita pyysin ottamaan esteistunnassa harjoituslaukkaa kenttää ympäri. Kehotin, että dumi pidentäisi laukka-askelta pitkillä sivuilla ja lyhentäisi laukkaa lyhyillä sivuilla, ilman, että laukan pidentäminen lisäisi vauhtia. Viljami vaikutti olevan oma kuumuva itsensä, sillä jo pelkästään esteiden olemassaolo vaikutti saavan ponin pinkeäksi. Ohjeistin tekemään runsaasti puolipidätteitä ja olemaan mahdollisimman rentona itsekin, pian Viljamin laukka olikin jo paljon rennompaa. Pyysin dumia ohjaamaan pitkällä sivulla olevalle kolmen esteen jumppasarjalle ja pitämään laukan tempon tasaisena ja rauhallisena, sillä liian kovalla vauhdilla kaviot kolahtelisi puomeihin. Ensimmäisellä yrityksellä Viljami tuli yrityksistä huolimatta aivan liian kovaa ja jumppasarjan hyppääminen näytti melkoiselta sähellykseltä, kolahduksista puhumattakaan. Ohjeistin dumia hidastamaan ponia ja jos Viljami tulisi pyynnöistä huolimatta liian kovaa tulisi tämän ratsastaa poni pienelle ympyrälle esteen sijaan. Seuraavalla kerralla suoritus oli huomattavasti maltillisempi ja hypyt olivat kaunista katsottavaa. Kehotin dumia tulemaan lyhyellä sivulla sijaitsevan muurin tasaisessa harjoituslaukassa ja pidättämään ponia ihan loppuun asti ja päästämään vasta juuri ennen hyppyä. Ratsukko suoritui hypystä lähes hämmentävän loistavasti, joten miksi turhaan tuhlaamaan aikaa enempää sen sijaan, että hyppäisimme jo koko rataa. Radan ensimmäisenä esteenä olisi pitkällä sivulla sijaitseva sianselkä, josta ratsastettaisiin hieman viistossa olevalle muurille, eli ratsukon tulisi tehdä hyvä tie ratsastamalla mahdollisimman syvälle kulmaan. Muurin jälkeen olisi 'puoli rata leikkaa' linjalla oleva viuhka jonka päällä tulisi tehdä laukanvaihto, sillä esteen jälkeen tuliee pian tiukka mutka toiseen suuntaan. Pitkällä sivulla odottaa jumppasarja jolle tulisi hidastaa, jotta hypyt olisivat siistejä. Jumppasarjan jälkeen seuraisi keskihalkaisijalla oleva vesihauta.
    Annoin ratsukolle luvan aloittaa radan ratsastamisen. Tie sianselälle oli erittäin mallikas ja tempo säilyi oikein loistavana aina muurille saakka. Muurin jälkeen vauhti kasvoi taas hieman liian suureksi, eikä laukka vaihtunut viuhkan yllä ja näin ollen ratsukko joutui jatkamaan väärään suuntaan ja radan ratsastaminen keskeytyi. Annoin muutaman vinkin hidastamiseen ja kehotin dumia tulemaan radan uudestaan alusta asti. Tällä kertaa parivaljakko suoriutui radasta oikein hyvin, eikä kaviot kastuneet edes vesihaudalla. Kehuin ratsukkoa vuolaasti ennenkuin hyvästelin heidät ja hipsuttelin pois paikalta.

04.11.2013, estevalmennus, valmentaja: Onna
Tänään valmennettavanani oli Dumi ja hänen rp-ori Viljami. Olin suunnitellut, että harjoittelemme rauhallisia lähestymisiä ja yritämme saada täydellisyyttä hipovat ponnistuspaikat. Alkuverryyttelyn aikana Dumi sai tehdä paljon töitä Viljamin selässä, orilla oli paljon virtaa ja sen vuoksi keskittyminen hakusessa. Kokosin pieniä esteitä radalla ja laitoin apupuomeja maahan, jotta ratsukko löytäisi hyvät ponnistuspaikat. Pyysin Dumia ravailemaan kaarevia uria, sekä ottamaan vähän siirtymiä. Kun heidän meno alkoi näyttää rauhalliselta, annoin merkin aloittaa. Ratsukko lähestyi pientä n.70cm sarjaa, ensimmäinen lähestyminen meni hyvin. Sarjan toiselle esteelle Dumi ratsasti Viljamin liian juureen ja puomi tippui. Pyysin ratsukon tulemaan uudestaan kunnes saamme molemmille esteille hyvät lähestymiset. Dumi kuunteli neuvojani, joten viidennellä kerralla saimme melkein täydellisyyttä hipovat lähestymiset. Ori tarvitsee paljon tukea ratsastajalta, sekä ratsastajan täytyy saada Viljamin innokkuus aisoihin, jotta he onnistuisivat. Lopuksi nostin esteitä metriin ja rakensin lyhyen, tiukkoja kurveja sisältävän radan. Ratsukko sai lupani aloittaa, Viljamin innokkuus oli nyt erilaista ja Dumikin keskittyi täysillä tehtävään. Radasta tuli puhdas, lähestymiset oli onnistuneita vaikka pientä haparointia välillä näkyikin. Annoin vähän kotitehtäviä ratsukolle, heidän yhteistyö pelaa hyvin ja ovat näyttäviä yhdessä. Hyvää työtä, jatkakaa samaan malliin!

Webdesign © Milja     Kuvien © VRL-00218     Tekstien © Tallin omaisuutta
VIRTUAALIHEVONEN - A SIM GAME HORSE