ETUSIVU ESITTELY HEVOSET KASVATUS

Sokkosilla     KRJ-I     VH14-018-0550


         

15.02.2015: KRJ-I
8 (8+8) - 40 - 18 - 20 - 15 - 0 = 101 p.

Sokkosilla, "Otso"
syntynyt 18.08.2013 Suomessa
13-vuotias, ikääntyy satunnaisesti
suomenhevonen, ori
vaaleanpunarautias, 158 cm
koulupainotus, ko: Vaativa B
44 KRJ-sij., 44 ERJ-sij.
kasv. Sinikka Valkonen (Suomi)
om. dumi (VRL-00218)

         

         


Historia

Etsin markkinoilta uusia vahvistuksia koulupainotteisten ratsuponien joukkoon. Päädyin lopulta selaamaan suomalaisia ponivarsoja, joista ei kuitenkaan löytynyt yhtään sellaista, jota etsin. Sen sijaan sama kasvattaja myi myös yhtä suomenhevosvarsaa. Se oli yksivuotias raudikko orivarsa, kuvissa takkuinen karvanvaihdon takia, mutta takkujen alta näkyi kuvankaunis hurmuri. Sopivasti olin menossa kotiseudulle Suomeen vierailulle, ja päätin käydä samalla tsekkaamassa tämän varsan, joka oli vienyt sydämeni. Ja lopulta päästessäni tutustumaan siihen, en voinut enää peruutella. Suomenhevosen hankinta ei tosiaankaan kuulunut suunnitelmiini, mutta tämä kiva pieni paketti lähti silti mukaani. Sukunsa puolesta sillä olisi hyvät edellytykset kouluradoille, ja liikettä siltä löytyi jo yksivuotiaanakin. Lisäksi se oli luonteeltaan herttainen ja ystävällinen, vaikkakin näytti jo näihin aikoihin varsin kovaluonteisia piirteitään. Niinpä allekirjoitettiin kauppakirjat ja sain Otso-pojalle järjestettyä lennon Saksan maalle jo seuraavalle viikolle. Onneksi tämä iloinen oriherra selviytyi lento- ja automatkoista kuin vanha tekijä, ja kotiutui varsin nopeasti meidän ponien joukkoon.

Luonne

Otso on reipas ja rohkea oripoika tilanteessa kuin tilanteessa. Sillä on rautaiset hermot, eikä se taida pelätä mitään. Se on varsinainen luottoheppa, kunhan kaikki säädöt saa kohdilleen. Hoitotoimenpiteissä se on kiltti ja yleensä aika rauhallinenkin, mutta pitkissä puunaushetkissä alkaa jalka jo kuopia ja pää heilua kärsimättömästi. Otso antaa harjata joka puolelta ja nostaa kaviot kiltisti. Satuloitaessa korvat saattaa hetkellisesti kääntyä luimuun, mutta napakasta komennuksesta se lopettaa tuollaiset pienet kiukuttelut. Taluttaessa tämän orhin kanssa pärjää pelkällä riimullakin, koska vaikka se olisi energisellä tuulella, se ei jyrää tai puske taluttajan ohi, vaan pysyy nätisti narun päässä.

Ratsastaessa Otso on hieman kuumahko, mutta ei mikään katujyrä. Se osaa kuitenkin olla varsin hermostunut ja hermostuttava, kun ei aluksi pysy nahoissaan. Perä lentää aika kevyesti, jos ratsastaja jää jatkuvasti vetämään ohjasta, ja kovasta kädestä Otso muuttuu todella etupainoiseksi. Oikealla ratsastuksella se osaa kuitenkin olla hyvin kevyt ja herkkä, toisinaan jopa liiankin herkkä ratsastettava. Otsolla on hyvät, suurehkot liikkeet ja hyvä ryhti. Se on kaikinpuolin näyttävä ja mukava ratsu, kunhan turhat kuumuudet saadaan heti verryttelyssä pois pelistä. Esteillä Otso on reipas, mutta omistaa hyvän tasapainon ja kokoamiskyvyn, ja pysyykin radalla aina hyvin kasassa, eikä kaahota menemään holtittomasti. Otsolla on mukava, kevyehkö hyppy ja se on aina helppo tuoda esteelle. Erikoisesteistä se ei piittaa lainkaan. Maastossa Otso on yksinään oikein mukava maastomopo, jonka kanssa on kiva käydä pitkilläkin lenkeillä. Porukassa maastoillessa se on aikamoinen ruutitynnyri kilpailuviettinsä takia.

Kisapaikalla Otso kasvaa korkeutta kymmenisen senttiä, kulkee kokoajan ryhdissä, eikä jätä yhtäkään tammaa huomioimatta. Onneksi se kuitenkin kunnioittaa ihmistä ja käyttäytyy nätisti, vaikka hormonit laittavatkin orhin ylikierroksille. Verryttelyn jälkeen se yleensä rauhoittuu, kun on saanut purettua vähän energioitaan. Kouluradalla se on huomattavasti normaalia näyttävämpi, koska esiintymis-moodi on päällä. Kunhan sen vain saa rennoksi, on se todella upea ilmestys kisoissa.

Sukutaulu

          i.  Kuurupiilo
          sh, 160 cm, m
 ii.  Hukkaperi
 sh, 154 cm, tprn
 iii.  Sysimetsä
 sh, 156 cm, m
 iie.  Ketunsyötti
 sh, 155 cm, vrt
 ie.  Niinikuru
 sh, 164 cm, mkm
 iei.  Aarnipuu
 sh, 169 cm, rtkm
 iee.  Niittyvihta
 sh, 159 cm, trn
          e.  Hiidenkirnu
          sh, 153 cm, vrt
 ei.  Sinisammal
 sh, 148 cm, hprn
 eii.  Kaislisto
 sh, 158 cm, hprn
 eie.  Sinisiipi
 sh, 150 cm, vrt
 ee.  Haukotus
 sh, 153 cm, vprt
 eei.  Heikotus
 sh, 152 cm, prt
 eee.  Liehakoija
 sh, 153 cm, vprt

Sukuselvitys

Isä Kuurupiilo on musta, 160 senttimetriä korkea suomenhevosori, joka on tunnettu upean ulkonäkönsä lisäksi varsin mahtipontisesta luonteestaan. Kisapaikoilla ja muissa tilaisuuksissa Kuurupiilo on aina se kovaäänisin kaveri, joka riehuu narun päässä, hurmaa tammoja ja aiheuttaa paheksuntaa. Vallattomasta luonteestaan huolimatta Kuurupiilo on menestynyt kisakentillä hyvin. Sillä on kisattu esteillä peräti 120 senttimetrin luokissa ja koulukentillä Helppoa A:ta tasokkain tuloksin. Myös rakenteestaan tämä yönmusta ori on saanut kunniamaininnan. Niinpä Kuurupiilo onkin suuressa suosiossa jalostusmarkkinoilla, vaikka osa ihmisistä karttaakin sen ronskia luonnetta. Orilla on tällä hetkellä jälkeläisiä noin 50 kappaletta, ja tiettävästi sen luonne ei ainakaan suuressa mittakaavassa ole periytynyt kovinkaan vahvasti.

Isänisä Hukkaperi on tummanpunaruunikko, 154 senttimetriä korkea suomenhevosori. Luonteeltaan ori on varsin kuumaverinen ja itsepäinen, mutta silti nätisti ruodussa pysyvä kaveri. Sillä on kisattu vaihtelevasti ja vaihtelevin tuloksin esteillä 80-100 cm luokissa, koulussa Helppoa A:ta ja tämän lisäksi myös valjakkoajossa noviisiluokissa. Tämä kaunis ruunikko ori on varsinainen työmyyrä, ja kunhan kuumumiseltaan ehtii, se antaa aina kaikkensa. Hukkaperi on ollut satunnaisesti myös jalostuskäytössä kohtalaisella suosiolla, ja sillä onkin jälkeläisiä noin 30 kappaletta.
Isänisänisä Sysimetsä oli musta, 156 senttimetriä korkea suomenhevosori. Tämä vankkarakenteinen, rehti ja rehellinen oriherra tienasi nuorena leipänsä maatilan töissä vetojuhtana. Vanhemmalla iällä se kokeili onneaan myös työhevoskisoissa, ja nappasikin muutamat ykköspalkinnot kovasukuisten nuorten orien nenien edestä. Vanhuuden päivillään Sysimetsä pääsi vierailulle muutaman tamman luo ja jälkeläisiä sille syntyikin kolme kappaletta. Tämä upea työhevosori lopetettiin lannehalvauksen vuoksi kunniotettavassa 24 vuoden iässä.
Isänisänemä Ketunsyötti oli vaaleanrautias, 155 senttimetriä korkea suomenhevostamma. Se oli solakkarakenteinen ja kuumaverinen tamma, joka koetti nuorena onneaan raviradoilla. Työmotivaatiota riitti, mutta vauhtia ei. Niinpä tamma myytiin ja sen lajiksi vaihtui valjakkoajo. Ketunsyötti osoittautuikin taitavaksi vaativien luokkien ajokiksi ja teki hyvää tulosta. Ajouran lomassa sillä teetettiin kaksi jälkeläistä. Tamma lopetettiin 22-vuotiaana jalkavaivojen vuoksi.

Isänemä Niinikuru on mustankimo, 164 senttimetriä korkea suomenhevostamma. Luonteeltaan tämä raamikas hevonen on ystävällinen ja lempeä, mutta ratsuna reipas menijä. Nuorena Niinikurulla kisattiin kolme kautta kenttäratsastuksen parissa harraste- ja tutustumisluokissa vaihtelevalla menestyksellä. Pienen loukkaantumisen jälkeen se siirtyi ratsastuskouluun tuntihevosen hommiin, jossa se onkin tehnyt moitteetonta työtä jo kymmenen vuotta. Niinikurulla on teetetty myös yksi jälkeläinen, jolle se on tainnut periyttää reipasta luonnettaan.
Isänemänisä Aarnipuu oli rautiaankimo, 169 senttimetriä korkea suomenhevosori. Tämä jättiläisen kokoinen ja raamikasrakenteinen ori oli luonteeltaan aina yhtä rauhallinen, lempeä, ystävällinen ja maltillinen ori. Se toimi perhehevosen virassa sukupuolestaan huolimatta, ja satunnaisesti se kiersi myös esteillä ja koulussa pikkuluokissa. Aarnipuu olisi ollut todella suosittu jalostusori kokonsa, värinsä ja luonteensa vuoksi, mutta jostain syystä se annettiin jalostuskäyttöön vain harvoille ja valituille tammoille. Jälkeläisiä sille syntyikin vain kourallinen, tarkalleen ottaen 8 kappaletta. Aarnipuu lopetettiin 18-vuotiaana hankosidevamman vuoksi.
Isänemänemä Niittyvihta oli tummanruunikko, 159 senttimetriä korkea suomenhevostamma. Se kilpaili jo nuorena menestyksekkäästi esteillä 120 senttimetrin luokissa asti. Esteuran jälkeen sillä teetettiin kaksi jälkeläistä, joista molemmista kasvoi emänsä jalanjäljissä hienoja urheiluhevosia. Vielä vanhemmalla iällä Niittyvihta valloitti myös koulukenttiä Helpon A:n tasolla. Tämä luonteeltaan sähäkkä, mutta lempeä tamma lopetettiin hiekkaähkyn vuoksi 19-vuotiaana.

Emä Hiidenkirnu oli vaaleanrautias, 153 senttimetriä korkea suomenhevostamma. Se oli luonteeltaan puhdasta kultaa ja osoittautui jo nuorena kapasiteetikkaaksi niin este- kuin koulupuolellakin. Varhaisiällä sillä kisattiin satunnaisesti esteillä 80 senttimetrin luokissa ja koulussa Helppoa B:tä, eikä kummassakaan lajissa kapasiteetti olisi loppunut siihen. Hiidenkirnulla teetettiin kuitenkin 6- ja 7-vuotiaana kaksi jälkeläistä, ja jälkimmäisen varsan synnytyksessä oli suuria komplikaatioita, joiden vuoksi sekä emä että varsa menehtyivät. Hiidenkirnu kuoli ennen kuin pääsi aloittamaan kisauraansa kunnolla, mutta se on selkeästi periyttänyt hyvää kapasiteettiaan ja monipuolisuuttaan ainoalle jälkeläiselleen Sokkosillalle, joka on seurannut emänsä jalanjäljissä kunnioitettavan ja menestyksekkään uran.

Emänisä Sinisammal on hopeanruunikko, 148 senttimetriä korkea suomenhevosori. Luonteeltaan tämä mielenkiintoisen värinen oriherra on vallaton kaveri, sellainen ikuisesti lapsenmielinen ja pilke silmäkulmassa oleva pojankoltiainen. Kisapaikoilla se on aiheuttanut kiukkua ja hilpeyttä lukuisilla karkaamistempauksillaan, eikä yksikään koristeistutus ole jäänyt rauhaan, kun tämä viikari on sen syönyt parempiin suihin. Sinisammal on koettanut onneaan este- ja koulukentillä, mutta ei juurikaan ole menestynyt kummassakaan lajissa. Siitä huolimatta se on ollut jonkinlaisessa suosiossa jalostusmarkkinoilla ja jälkeläisiä sille onkin kertynyt kymmenisen kappaletta.
Emänisänisä Kaislisto oli hopeanruunikko, 158 senttimetriä korkea suomenhevosori. Nuorena se teki hienon, mutta lyhyen uran raviradoilla. Vauhtia ei kuitenkaan riittänyt enää muutaman vuoden jälkeen, joten Kaislisto siirtyi esteratsun uralle. Se tekikin toisen hienon uran 120 senttimetrin luokissa asti estekentillä. Hyvän hyppytyylinsä ja rohkean sekä reippaan luonteensa ansiosta se oli aika suosittu myös jalostuksessa ja jälkeläisiä sille kertyikin noin 40 kappaletta. Suureksi periyttäjäoriiksi siitä ei kuitenkaan ollut, mutta muutamat sen jälkeläisistä ovat pärjänneet kohtalaisen hyvin niin raviradoilla kuin estekentilläkin. Kaislisto menehtyi 23-vuotiaana.
Emänisänemä Sinisiipi oli vaaleanrautias, 150 senttimetriä korkea suomenhevostamma. Se oli yksi aikansa tunnetuimmista suomenhevosista ratsupuolella. Tämä monipuolinen tamma kisasi esteillä 100 cm-tasolla, koulussa Helppoa A:ta ja kenttäratsastuksessa harrasteluokassa. Kaikissa lajeissa se menestyi suorastaan erinomaisesti. Eikä siinä vielä kaikki, nimittäin tämä monipuolisuuden multihuipentuma oli myös luonteeltaan täydellinen; kiltti, nöyrä ja sopivan energinen. Sinisiipillä teetettiin viisi jälkeläistä, jotka ovat menestyneet kisakentillä kukin vaihtelevalla menestyksellä. Sinisiipi menehtyi 27-vuotiaana sydämen pysähdykseen.

Emänemä Haukotus on vaaleanpunarautias, 153 senttimetriä korkea suomenhevostamma. Tämä rehellinen ja energinen työmyyrä on tehnyt loistavan uran koulukentillä peräti Vaativan A:n tasolla asti. Se peittosi välillä jopa solakat puoliveriset näyttävillä liikkeillään ja eleganttisuudellaan, ja toi arvokisoistakin kotiin pokaalin toisensa perään. Nyt vanhemmalla iällä Haukotus viettää jo ansaittuja eläkepäiviä ja sillä on tehty neljä varsaa, joista jokaisesta on kasvanut kyvykäs nuorukainen.
Emänemänisä Heikotus oli punarautias, 152 senttimetriä korkea suomenhevosori. Tämä kevytrakenteinen ja erityisen kauniin värin omistava ori palkittiin näyttelyistä upeilla pisteillä. Myöhemmin sillä kisattiin myös kouluratsastuksen parissa Vaativan B:n luokissa ja se sai useita kunniamainintoja suurista ja letkeistä liikkeistään. Heikotus oli myös suosittu jalostusorina useamman kauden ajan. Sille kertyi jälkeläisiä peräti 60 kappaletta ja se periytti vahvasti hyvää liikettä ja suorituskykyä. Tämä aikansa yksi tunnetuimmista oreista menehtyi kuitenkin jo 18-vuotiaana ähkyyn.
Emänemänemä Liehakoija oli vaaleanpunarautias, 153 senttimetriä korkea suomenhevostamma. Sillä kisattiin aktiivisesti kouluratsastuksessa Helppoa A:ta ja myöhemmin myös valjakkoajossa noviisitasolla parivaljakkoluokissa, parinaan yksi sen omista jälkeläisistä. Liehakoija oli luonteeltaan tammamaisen ärhäkkä, mutta erinomainen suorittaja. Sillä teetettiin peräti kahdeksan jälkeläistä, joista on kasvanut toinen toistaan kyvykkäämpiä kisahevosia. Liehakoija lopetettiin selkävaivojen vuosi 22-vuotiaana.

Jälkeläiset

10.06.2014, sh-o. Piilosilla, e. Myrskyluodon Maija
23.10.2014, sh-o. Tukkanuottasilla, e. Haloriena

Kilpailut

22.04.2014, KRJ kutsu - Helppo A - 3/40
22.04.2014, KRJ kutsu - Vaativa B - 4/40
22.04.2014, KRJ kutsu - Vaativa B - 5/40
23.04.2014, KRJ kutsu - Vaativa B - 3/40
26.04.2014, KRJ kutsu - Helppo A - 6/60
28.04.2014, KRJ kutsu - Helppo A - 7/60
28.04.2014, KRJ kutsu - Vaativa B - 1/30
28.04.2014, KRJ kutsu - Vaativa B - 1/30
30.04.2014, KRJ kutsu - Vaativa B - 1/30
01.05.2014, KRJ kutsu - Helppo A - 7/60
02.05.2014, KRJ kutsu - Vaativa B - 1/30
02.05.2014, KRJ kutsu - Vaativa B - 4/40
06.05.2014, KRJ kutsu - Vaativa B - 7/50
09.05.2014, KRJ kutsu - Vaativa B - 2/50
15.05.2014, KRJ kutsu - Helppo A - 6/40
16.05.2014, KRJ kutsu - Vaativa B - 3/40
23.05.2014, KRJ kutsu - Vaativa B - 6/40
24.05.2014, KRJ kutsu - Vaativa B - 5/40
24.05.2014, KRJ kutsu - Vaativa B - 2/30
27.05.2014, KRJ kutsu - Vaativa B - 1/30
31.05.2014, KRJ kutsu - Vaativa B - 3/30
01.06.2014, KRJ kutsu - Vaativa B - 1/30
02.07.2014, KRJ kutsu - Helppo B - 3/40
02.07.2014, KRJ kutsu - Vaativa B - 2/30
03.07.2014, KRJ kutsu - Vaativa B - 4/30
03.07.2014, KRJ kutsu - Vaativa B - 2/30
03.07.2014, KRJ kutsu - Helppo B - 6/40
05.07.2014, KRJ kutsu - Helppo B - 5/40
05.07.2014, KRJ kutsu - Vaativa B - 4/40
09.07.2014, KRJ kutsu - Helppo B - 3/40
11.07.2014, KRJ kutsu - Vaativa B - 3/40
12.07.2014, KRJ kutsu - Vaativa B - 5/30
19.07.2014, KRJ kutsu - Helppo A - 4/40
20.07.2014, KRJ kutsu - Helppo A - 1/40
26.07.2014, KRJ kutsu - Vaativa B - 4/39
29.07.2014, KRJ kutsu - Vaativa B - 3/40
30.07.2014, KRJ kutsu - Helppo A - 2/30
30.07.2014, KRJ kutsu - Helppo A - 1/30
03.08.2014, KRJ kutsu - Helppo A - 5/30
03.08.2014, KRJ kutsu - Vaativa B - 5/40
04.08.2014, KRJ kutsu - Helppo A - 3/30
07.08.2014, KRJ kutsu - Helppo A - 2/30
08.08.2014, KRJ kutsu - Helppo A - 2/30
08.08.2014, KRJ kutsu - Helppo A - 2/30
05.08.2014, ERJ kutsu - 100 cm - 4/40
07.08.2014, ERJ kutsu - 100 cm - 6/40
10.08.2014, ERJ kutsu - 100 cm - 7/50
11.08.2014, ERJ kutsu - 110 cm - 7/50
16.08.2014, ERJ kutsu - 100 cm - 2/30
18.08.2014, ERJ kutsu - 100 cm - 5/30
22.08.2014, ERJ kutsu - 100 cm - 3/30
23.08.2014, ERJ kutsu - 100 cm - 3/30
24.08.2014, ERJ kutsu - 100 cm - 4/30
25.08.2014, ERJ kutsu - 100 cm - 4/30
26.08.2014, ERJ kutsu - 100 cm - 5/30
13.09.2014, ERJ kutsu - 100 cm - 5/40
15.09.2014, ERJ kutsu - 100 cm - 3/40
19.10.2014, ERJ kutsu - 90 cm - 5/30
20.10.2014, ERJ kutsu - 90 cm - 5/30
23.10.2014, ERJ kutsu - 100 cm - 5/30
25.10.2014, ERJ kutsu - 100 cm - 3/30
26.10.2014, ERJ kutsu - 90 cm - 5/50
02.11.2014, ERJ kutsu - 80 cm - 3/30
04.11.2014, ERJ kutsu - 80 cm - 4/30
06.11.2014, ERJ kutsu - 80 cm - 4/30
06.11.2014, ERJ kutsu - 100 cm - 1/30
07.11.2014, ERJ kutsu - 80 cm - 2/30
09.11.2014, ERJ kutsu - 80 cm - 5/30
11.11.2014, ERJ kutsu - 100 cm - 3/30
10.11.2014, ERJ kutsu - 100 cm - 2/30
11.11.2014, ERJ kutsu - 100 cm - 2/30
14.11.2014, ERJ kutsu - 100 cm - 3/30
18.11.2014, ERJ kutsu - 100 cm - 5/30
23.11.2014, ERJ kutsu - 100 cm - 1/30
24.11.2014, ERJ kutsu - 100 cm - 4/30
26.11.2014, ERJ kutsu - 100 cm - 1/30
28.11.2014, ERJ kutsu - 100 cm - 2/30
01.12.2014, ERJ kutsu - 100 cm - 5/30
17.12.2014, ERJ kutsu - 100 cm - 5/40
17.12.2014, ERJ kutsu - 90 cm - 1/50
01.01.2015, ERJ kutsu - 100 cm - 1/30
02.01.2015, ERJ kutsu - 100 cm - 4/30
03.01.2015, ERJ kutsu - 100 cm - 3/30
02.01.2015, ERJ kutsu - 90 cm - 3/30
06.01.2015, ERJ kutsu - 100 cm - 6/50
07.01.2015, ERJ kutsu - 100 cm - 4/30
08.01.2015, ERJ kutsu - 90 cm - 1/30
08.01.2015, ERJ kutsu - 100 cm - 1/30

Päiväkirja

12.08.2014, maastomatkailua
Otsopotson kanssa suunnattiin tänään maastoilemaan. Se oli reippaalla tuulella ja koetti jo tallinpihasta lähtiessämme ominpäin alkaa ravailemaan, mutta hidastin sen topakasti takaisin käyntiin, ja käveltyämme jonkin matkaa malttoi oripoikakin mennä ihan rauhassa ja sain antaa sille pidemmät ohjat. Parin kilometrin köpöttelyn jälkeen otimme reipasta ravia seuraavan kilometrin verran, ja saavuimmekin sitten omalle niityllemme. Niityllä tehtiin muutama reipas laukkarinki, annoin Otson hieman spurttaillakin, että saatiin paikat auki. Enkä voinut vastustaa kiusausta ottaa muutaman pienen maastoesteen siinä samalla, kun maastoesteradan tukit meitä kutsuivat sieltä niityn laidalta. Otso ylitti pikkuiset tukit näppärästi, eikä olisi malttanut lopettaa hyppelyitä. Jatkettiin kuitenkin maastoilumatkaamme ja tehtiinin lenkkipoluilla intervalli-harjoitusta ravissa ja laukassa. Otso malttoikin kulkea nöyrästi ja kuunteli hienosti, siitä kiitokseksi annoinkin sen välillä päästellä omaan rauhalliseen tahtiinsa löysemmällä ohjalla. Puolentoista tunnin lenkkeilyn jälkeen palasimme tallille ja vein hionneen Otso-pojan ansaittuun viileään suihkuun.

Valmennukset

Kouluvalmennus, valmentaja: Meri N.
Ratsukko verrytteli kentällä omatoimisesti kun katselin heidän menoaan hieman epätoivoisen oloisena. Otso-hevonen kaahotti miten sattui ja dumi koitti pitää hommaa kasassa. "Joo sä voit lähteä tekemään paljon ympyröitä ja taivuttele sitä sun sisäpohkeen ympärille", neuvoin. Nyt lähdettiin ihan helpohkoista asioista liikkeelle. Dumi sai Otson ihan kivasti taipumaan, mutta hevosesta huomasi sen olevan jännittynyt. "Muista myödätä asettamisen jälkeen, niin se hevonen rentoutuu vähän nopeammin". Dumi teki työtä käskettyä samalla ratsastaen raviin laatua. "Nyt se näyttää kivalta! Ota laukassa samaa ja sitten tuu pituushalkaisijalle ja ota siinä pätkä avotaivutusta". Kun Otso unohti kaiken häsläämisen alkoi meno näyttää todella kivalta. "Kädellä hiljaa, muista myödätä" oli ehkä valmennuksessa yleisin ohje. Seuraavana päivänä jatkettaisiin eteenpäin.

Kouluvalmennus, valmentaja: Meri N.
Eilen valmentauduttiin ihan perusjuttujen äärellä, joten tänään jatketaan hieman eteenpäin. Nyt voitaisiin hakea liikettä eteen ja koota, sekä laukanvaihdot voidaan myös sisällyttää valmennukseen. Tällä kertaa ratsukon alkuverryttely sujui jo paremmin ja dumi selvästi muisti mitä olin jankuttanut edellisessä valmennuksessa. "Otetaan ihan ravissa ensin kokorataleikkalla reilusti eteen ja lyhyellä sivulla niin lyhyttä ravia kun sieltä löytyy". Otso liikkui kauniisti jalkojaan ojentaen eteen, mutta dumin koittaessa koota sitä moottori hieman uupui ja ravi oli hidasta. "Rytmi pysyy samana, ravi vain lyhenee! Ratsasta sitä hevosta silti", muistuttelin. Taas kauniiden lisäyksien jälkeen dumi kokosi hikihatussa suurta hevosta. "Joo hyvä, vielä löytyy, kohtahan se ravaa melkein pakoillaan", ei nyt sentään ihan, mutta melkein! Samaa tultiin myös laukassa ja kun dumi löysi oikeat avut Otson kokoamiseen, niin laukkakin sujui oikein kivasti. "Ota nyt vielä muutaman laukanvaihdot eli tuu kaheksikkoa ja vaihda laukka aina keskellä, kun se sujuu niin aloitetaan loppuverkat". Laukka pyöri hienosti eteen ja Otso vaihtoi laukan kepeästi. "Hae mahdollisimman pieniä apuja, niin pieniä, että niitä tuskin näkee", vaadin dumilta. Hyvin ratsukko yritti parhaansa ja jo muutaman onnistuneen vaihdon jälkeen annoin luvan loppuverryttelyyn. Otsosta kuoriutuu vaikka mitä, kun selässä jaksaa tehdä töitä!

Kouluvalmennus, valmentaja: Papukaija
Kävelin autolta suoraan maneesiin. Ratsukkoni lämmitteli siellä jo. Ulkona ilma oli hyytävän kylmä ja tähdet loistivat kirkkaampina kuin koskaan ennen. Se oli kaunista. Maneesin lämpö ja hyvä tuoksu saattelivat minut sisälle. Hymyilin ja moikkasin dumia. Ratsuna toimi tänään Otso, kauniin värinen suomenhevosori. Ratsukko lämmitteli jo ravissa voltteja ja teitä. Pari kertaa he menivät pohkeenväistöäkin. Aluksi aloimme koota käyntiä ja ravia. Se sujui hienosti ja ori näytti hyvin ryhdikkäältä. Päätin nyt, että seuraavaksi mentäisi ravia ja monella voltilla avotaivutusta. Kun ratsukko teki sen hetkistä työtä, kannoin keskelle maneesia kaksi puomia. Laitoin ne vierekkäin osoittamaan pitkän sivun keskimmäisiin kirjaimiin. Nyt ohjeistin ratsukkoa tulemaan kevyessä ravissa puomien välistä ja lähetä mahdollisimman isolle voltille L-kirjaimen päätyyn. Voltin loppuessa, he suuntasivat puomien välistä suoristaen jatekemällä voltin toiselle puolelle. Näin tuli kahdeksikko, joka ravttiin ja samalla taivutettiin avo- sekä sulkutaivutusta. Käänsin puomit osoittamaan päätyjä ja ohjeistin seuraavan tehtävän. He saivat tulla jälleen puomien välistä ja pysähtyä puomien väliin. Ratsukko peruutti viisi askelta ja sitä seurasi välitön laukan nosto. Laukassa jatkettiin L-päätyyn ja käännyttiin oikealle. Laukkaa jatkettiin C-kirjaimeen ja siirryttiin harjoitusraviin. Kävin juosten kääntämässä puomit jälleen. He tulivat ravissa puomien välistä ja samalla tapahtui suoristus. Nostettiin laukka ja tehtiin kahdeksikon toinen ympyrä oikeassa laukassa taivuttaen sisään. Jatkettiin jälleen puomien väliin ja suoristettiin, jatkettiin vastalaukassa toinen kahdeksikon ympyrä ja taivutettiin sisään. Tultiin vielä puomien välistä ja siirryttiin raviin. Jatkettiin ravissa ja nostettiin L-päädyssä laukka, laukkaa koottiin vähitellen R-kirjaimeen asti. Tehtiin joka sivulla kolme kertaa laukan vaihto askeleessa. Nyt he saivat täysin hikisinä siirtyä harjoitusravin kautta käyntiin. Urakka oli ollut suuri ja olin heihin todella tyytyväinen. Annoin Otsolle porkkanan ja kehuin dumia. Ori ei ollut temppuillut lainkaan, aiva kuin oltaisi kisoissa oltu!

Kouluvalmennus, valmentaja: Papukaija
Kävelin maneesiin, jossa dumi ja Otso jo lämmittelivätkin, todella ahkerasti. hymyilin ja istahdin tuliini. "Aloitetaan!", sanoin ja ratsukko totteli. Pyysin aluksi jo ravailun jälkeen nostamaan laukan ja taivuttelemaan. Jokaisella sivulla käskin heitä pysähtymään ja peruuttamaan, siitä seurasikin laukan nosto, samaa rumbaa jonkin aikaa, kunnes ppyysin heitä siirtymään koottuun raviin. Se näytti varsin hienolta. Ravista käyntiin siirtymisen jälkeen pyysinkin heitä joka sivun keskellä pysähtymään ja tekemään etu- tai takaosa käännöksen. Otson ilme oli vähän *MIksi me nyt tällaista tehdään?*, ja naurahdin sitä itsekseni. Se kun oli tottunut vaativan B:n juttuihin. Tuon tehtävän jälkeen oli vuorossa taivuttelua ja sen jälkeen laukan nosto. Laukassa harjoiteltiin jälleen laukan vaihtoa. Ratsu teki kaiken heti käskettyä, ja melkeinpä täydellisesti. Todella hyvää työtä! Laukkojen jälkeen oli loppuverkat ja kehuin heitä jälleen. Kerroin vähän siitä, mitä oli ehkä vielä ensikisoihin treenattava.

Kouluvalmennus, valmentaja: bertta
Heti kun dumi otti ohjat tuntumalle pyynnöstäni ja alkoi ravailemaan vaalealla, liinakolla suomenhevosori Otsolla, hevonen oli jo valmiina ampaisemaan lähtöön. Kehotin dumia antamaan vähän enemmän ohjaa ja rentouttaa kädet, jotta Otsokin rentoutuisi, eikä olisi enää jännittynyt.
    Hetkessä Otso taas teki ratsastajansa mielen mukaan, ja päästiin vihdoin ravailemaan –olihan tässä jo alkukäyntejäkin tovi menty. Ensimmäisessä tämän kouluvalmennuksen tehtävässä piti hevosen liikkua kaheksikolla mahdollisimman rentona ja asettuneena sisällepäin, sillä tällä kertaa oli tarkoitus tehdä jotain avojakin!
    Dumi ratsasti Otson oitis minun silmääni oikein mukavan näköiseen ja rehelliseen peräänantoon, ja olihan hevonen ihan rentonakin! Kehaisin ratsukon yhteistyötä, ennen kuin käskin dumin alkaa tekemään orillaan vielä parit ravi-käynti-siirtymiset aina, kun ratsukko saapui lyhyille sivuille. Laukkaakin toki otettiin, vaikka siinä olikin vähän parantamisen varaa, sillä Otsolla näytti olevan aika paljonkin ylimääräistä virtaa, eikä herran takapuolikaan pysynyt ihan koko laukka-aikaa maassa…

Webdesign © Milja     Kuvien © VRL-00218     Tekstien © Tallin omaisuutta
VIRTUAALIHEVONEN - A SIM GAME HORSE