ETUSIVU ESITTELY HEVOSET KASVATUS

Fifth Scoop!     ERJ-II     VH14-029-0032


     

25.07.2014: ERJ-II
6 + 50 + 14,5 + 15 + 10 = 95,5 p.

Fifth Scoop!, "Koo"
syntynyt 25.11.2013 Saksassa
6-vuotias, ikääntyy satunnaisesti
saksalainen ratsuponi (50%), ori
punaruunikko, 146 cm
estepainotus, re: 120 cm
51 ERJ-sijoitusta
kasv. Fifth Bridge Ponies (Saksa)
om. dumi (VRL-00218)

Luonne

Koo on ihana, rehellinen nuori mies. Sillä ei ole mitään huonoja tapoja, eikä se koskaan laita hanttiin mistään turhasta asiasta. Se on hieman orimainen kyllä, mutta silti niin äärettömän fiksu ja hyvin toimiva miekkonen, ettei toista tallista aivan heti löydykään. Koolle käy kaikki; se tykkää pitkistä puunaushetkistä, rauhallisista maastokävelyistä ja kovasta estetreenistä. Tämä siro ori hyppää ihan mitä vaan ja ihan mistä vain, ja hento ulkomuoto saattaa joskus hämätä.

Harjatessa Koo on tosi rauhallinen. Joskus saattaa ojennella etukavioitaan tai nakella niskojaan, mutta silti kaikinpuolin on helposti hoidettavissa kaikilta osin. Se nostaa kaviot nätisti ja antaa satuloida. Myös kengittäjälle se tarjoaa jalkansa, ja eläinlääkäriäkään ei karsasta. Taluttaessa Koo on hieman energinen, mutta napakalla otteella kävelee oikein nätisti vierellä ihan pelkällä riimullakin. Tarhassa Koo on todella aktiivinen, ja päivät pitkät leikkii ja kinastelee viereisen tarhan oripoikien kanssa. Koo tulee hyvin juttuun muiden hevosten kanssa, ja laidunkaudella se saakin hyvillä mielin olla pellossa muiden kilttien orhien kanssa.

Ratsastaessa Koo on aika energinen, eikä mielellään seiso paikoillaan turhuuksia. Se on oikea työnarkomaani, ja sille käy niin koulu, esteet kuin maastoilukin. Kouluratsastuksessa se kipittää menemään parhaansa mukaan, mutta minkäänlaisia loistokkaita liikkeitä tai eleganttia siltä ei löydy. Esteillä Koo on oikeassa elementissään, ja painaa menemään täydellä teholla lähes aina. Mistään pikkutikuista se ei niin piittaa, eikä viitsi tuhlata energioitaan sellaisiin, mutta suuremmilla esteillä se keskittyy täysillä. Koo on helppo tuoda esteelle, vaikka se kävisikin vähän kuumana. Se löytää yleensä ihan itsekseenkin hyvän paikan hypylle, ja korjaa ratsastajan virheet parhaansa mukaan. Maastossa Koo on reipas, mutta varmajalkainen, eikä turhista hötkyile.

Kisapaikalla Koo on tosi kiva kaveri. Se ei jännitä mitään turhia juttuja, vaan ottaa ihan rennosti, vaikka onkin terävänä. Sekä verryttelyssä että esteradalla se on aika samanlainen kuin kotonakin, tekee kaikkensa ja vähän enemmänkin, mutta ei koskaan piruile tai ala käyttäytymään sikamaisesti. Koppiin meno on sen sijaan Koolle se vähän jännempi juttu, ja sitä pitää usein tuumailla vähän pidemmän aikaan. Jos kaveri on jo valmiina trailerissa, Koo menee sinne aika hyvin, mutta yksin matkustus on sen verran jännä juttu, että sitä pitää pienen pojan aina vähän saada pohtia.

Sukutaulu

          i.  Leahorst Primeur
          wpb 37.5%, 148 cm, mkm
 ii.  Leahorst Champ  rp 25%  iii.  Crying Cheer xx
 iie.  Leahorst Sweet Chili  wpb 50% *
 ie.  Leahorst White Dancer  wpb 50%  iei.  Adios x  ox
 iee.  Cloudbourne Miss Honey  wm
          e.  Inneka
          rp 62.5%, 143 cm, prn
          ERJ-I, RPL-I, YLA1
 ei.  Charmander   wB  eii.  Chandlerism
 eie.  Ginger Powder
 ee.  Isabella   rp 25%  eei.  Izz-Al-Din   ox
 eee.  Shut Up   rp 50% **
* iiei. xx, iiee. wB / ** eeei. ox, eeee. nf

Jälkeläiset

10.01.2014, rp-o. Fifth Ka-Ching! (54.688%), e. Fifth Marjoram
05.04.2014, rp-t. Fifth Aureliya (65.625%), e. Adelaine Random
03.06.2014, rp-t. Tinuviel Fifth (25%), e. Tjanina Ring

Kilpailut

03.12.2013, ERJ kutsu - 120 cm - 4/40
05.12.2013, ERJ kutsu - 110 cm - 5/30
06.12.2013, ERJ kutsu - 110 cm - 1/30
07.12.2013, ERJ kutsu - 110 cm - 2/30
07.12.2013, ERJ kutsu - 120 cm - 1/50
08.12.2013, ERJ kutsu - 120 cm - 1/30
09.12.2013, ERJ kutsu - 120 cm - 1/40
09.12.2013, ERJ kutsu - 120 cm - 3/50
11.12.2013, ERJ kutsu - 90 cm - 5/26
11.12.2013, ERJ kutsu - 110 cm - 2/30
12.12.2013, ERJ kutsu - 90 cm - 4/26
12.12.2013, ERJ kutsu - 110 cm - 2/30
12.12.2013, ERJ kutsu - 110 cm - 4/50
12.12.2013, ERJ kutsu - 120 cm - 7/70
13.12.2013, ERJ kutsu - 110 cm - 2/58
13.12.2013, ERJ kutsu - 120 cm - 5/30
14.12.2013, ERJ kutsu - 120 cm - 2/30
14.12.2013, ERJ kutsu - 110 cm - 3/50
14.12.2013, ERJ kutsu - 110 cm - 4/50
15.12.2013, ERJ kutsu - 110 cm - 1/50
15.12.2013, ERJ kutsu - 120 cm - 4/30
15.12.2013, ERJ kutsu - 110 cm - 2/30
16.12.2013, ERJ kutsu - 120 cm - 6/50
17.12.2013, ERJ kutsu - 120 cm - 2/50
17.12.2013, ERJ kutsu - 120 cm - 4/30
20.12.2013, ERJ kutsu - 120 cm - 5/30
20.12.2013, ERJ kutsu - 110 cm - 5/40
21.12.2013, ERJ kutsu - 110 cm - 4/40
21.12.2013, ERJ kutsu - 110 cm - 3/30
22.12.2013, ERJ kutsu - 120 cm - 2/30
22.12.2013, ERJ kutsu - 120 cm - 5/40
23.12.2013, ERJ kutsu - 120 cm - 2/40
23.12.2013, ERJ kutsu - 110 cm - 6/40
23.12.2013, ERJ kutsu - 110 cm - 5/30
24.12.2013, ERJ kutsu - 110 cm - 1/40
24.12.2013, ERJ kutsu - 120 cm - 5/30
25.12.2013, ERJ kutsu - 120 cm - 2/30
26.12.2013, ERJ kutsu - 110 cm - 6/40
27.12.2013, ERJ kutsu - 120 cm - 7/100
28.12.2013, ERJ kutsu - 110 cm - 2/30
29.12.2013, ERJ kutsu - 110 cm - 2/30
29.12.2013, ERJ kutsu - 120 cm - 3/100
30.12.2013, ERJ kutsu - 120 cm - 3/40
31.12.2013, ERJ kutsu - 110 cm - 1/40
01.01.2014, ERJ kutsu - 120 cm - 6/40
05.01.2014, ERJ kutsu - 110 cm - 5/40
05.01.2014, ERJ kutsu - 110 cm - 3/40
22.01.2014, ERJ kutsu - 120 cm - 5/30
23.01.2014, ERJ kutsu - 120 cm - 2/30
25.01.2014, ERJ kutsu - 120 cm - 4/30
28.01.2014, ERJ kutsu - 120 cm - 1/30

Päiväkirja

15.12.2013, irtohypytystä
Kuukausittainen irtohypytyspäivä koitti jälleen. Tällaisina päivinä kaikki tallin esteponit pääsevät hyppäämään irto maneesiin rakennetulle kujalle. Juoksutin Koota ensin hieman kentällä odottaessani, että tallityöntekijät saavat maneesissa olevan Ankyn hypytykset loppuun. Koo ravaili kentällä rauhallisin mielin ja kuunteli tarkasti komentojani. Siirryimme sitten maneesiin ja otimme aluksi pienet verryttelyhypyt parilla 50 sentin ristikolla. Koo innostui kovasti, kun hoksasi mitä tänään pääsisi tekemään. Normaalisti sitä ei pikkuristikot kiinnosta, mutta irtohypytyksessä se jaksaa loikata nekin korkealta yli. Niin se teki tänäänkin, ja perään nakkeli vielä pitkän sarjan ilopukkeja. Kujalle oli rakennettu kolmen esteen sarja, jossa ensin oli yksi este, yhden laukan päässä toinen ja viiden laukan päässä kolmas. Nostimme verryttelyn jälkeen esteitä aika nopeaan tahtiin, koska Koolla oli hyvä hyppymeininki päällä. Se tuli hienosti ja oma-aloitteisesti kujalle ja oli koko ajan oikein positiivisella fiiliksellä. Lopuksi esteet olivat korkeudessa 60 - 70 - 135 cm. Viimeinen este oli hirveän korkean näköinen pikkuisen Koon rinnalla, mutta se ei epäröinyt hetkeäkään tullessaan kujalle, vaan päättäväisin mielin ponkaisi suuren okserin yli. Senkin jälkeen sillä oli energiaa vielä pari kertaa heittää takapäätä ilmaan. Tähän huikeaan korkeuteen oli hyvä lopettaa. Tehtiin Koon kanssa kentällä vielä irtona loppuverryttelyt; otettiin pari kierrosta rauhallista laukkaa, vartin verran ravailua ja sitten käytiin maastossa pitkillä loppukäynneillä.

03.02.2014, sänkipellolla
Heinät on vihdoin kaadettu pellolta ja kääritty paaleihin, ja uudet uljaat sänkipellot odottavat meitä! Niinpä satuloin Koon ja lähdettiin treenailemaan sänkipellolle. Tai oikeastaan pitämään vain hauskaa. Käveltiin pelto pariin otteeseen ympäri, ja Koo alkoi jo olla täpinöissään. Sille sänkipeltolaukat on tuttua juttua ja se rakastaa sitä, kun saa päästellä täysillä. Niinpä se hyvin tiesi, mitä pian saisi tehdä. Ravailtiin pellolla suuria ympyröitä ja kahdeksikkoja, eikä Koo enää oikein malttanut pysyä nahoissaan. Se puski ohjalle ja puri kuolaimeen, samalla kiihdyttäen vauhtia omin päin. Kun komensin sitä ruotuun ja otin ohjauksen omiin käsiin, se veti herneet nenään ja vastalauseeksi heitti parit pukkisarjat. Ravailtiin niin kauan ihan rauhassa, kunnes sekin malttoi rauhoittua ja rentoutua. Sitten lopulta, kun nostin laukan, ori syöksähti eteenpäin ja suorastaan singahti matkaan. Pidin ohjan tuntumalla, mutta annoin sen laukata suuren suurella ympyrällä omaa vauhtiaan, kunhan meno pysyisi hallittuna ja turvallisena. Koo pysyi hyvin sopivassa paketissa ja malttoi kuunnella minuakin. Vauhti oli varsin reipas, eikä Koo lopulta jaksanutkaan älyttömän kauaa painella menemään niin kovaa vauhtia. Lopulta se hidastikin ihan itse rauhalliseen laukkaan. Lopeteltiin sitten siihen ja ravailtiin vielä pellolla muutama rinki. Sen jälkeen lähdettiin pitkille loppukäynneille maastoon.

09.05.2014, maastoesteillä
Satuloin Koon ja lähdettiin käppäilemään lähimetsään maastoesteradalle. Verryteltiin ensin nurmikentällä hyvin ravit ja laukat läpi, tehtiin paljon ympyröitä, taivutteluja ja temponvaihteluharjoituksia. Koo oli oikein mukavalla tuulella ja kulki kuin ajatus. Suunnattiin sitten vaikeammalle maastoestereitille. Koon kanssa maastohyppelyt on tuttua juttua ja helppoa sellaista. Ori on tarkka jaloistaan joka tilanteessa ja hyppää maastoesteet vaivatta. Aloitettiin kahden tukin sarjalla, jolla oli korkeutta noin 60 cm. Koo pomppi oikein näpsäkästi yli ja pörisi innostuneena, mutta pysyi rauhallisena ja maltillisena. Sen jälkeen otettiin tehtävää, joka sisälsi ylämäessä olevan noin 70 cm korkean tukin, coffin-haudan ja 60 cm risuesteen, joka hypättiin veteen. Koo paineli menemään reippaasti, ja koettikin tukin jälkeen hieman karata käsistä, mutta pidätin hieman kovemmalla kädellä, jolloin ori viitsi hidastaa vauhtiaan ja pysyä ruodussa. Coffin tultiin oikein hienosti ja risuesteelle edettiin rauhallisesti. Veteen hypättiin risuesteen yli valtaisalla loikalla, pienen epäröinnin kera, ja vedestä jatkettiin oikein reippaasti eteenpäin. Tämän tehtävän jälkeen annoin Koolle pienen levähdystauon, jonka aikana käveltiin rauhassa seuraavalle tehtävälle.
      Parin minuutin kävelymatkan päässä meitä odottikin uusi tehtävä; kolmen portaan porraseste ylös- ja alas-hypyillä, 80 cm trakehnerhauta, kaksi 100 cm tukkia sarjana ja lopuksi laukkasuora, jonka päässä pöytäeste. Nostin laukan, jolloin Koo koetti ottaa vähän kierroksia ja nakkeli peräänsä pariin otteeseen. Se rauhoittui kuiten parin laukkaympyrän jälkeen, joten siirryttiin tehtävälle. Portaat tultiin oikein nätisti ja rauhassa, näppärillä pikkuhypyillä. Trakehnerhaudalle tultiin reippaassa vauhdissa ja suurella hypyllä, mutta sain orin nopeasti pakettiin esteen jälkeen ja tultiin hyvässä tahdissa tukkisarjalle. Tässä vaiheessa Koo oli jo ihan liekeissä, se hyppäsi tukit turhankin suurella ilmavaralla, ja jatkoi sarjan jälkeen reippaassa laukassa laukkasuoralle. Annoin Koon laukata omaa tahtia, koska se pysyi rauhallisena, mutta terävänä. Lähestyessämme talon näköiseksi maalattua pöytäestettä otin laukkaa hieman kiinni, että saataisiin askeleet sopimaan. Koon pörisi aivan hurjan innokkaana, mutta pysyi kuin pysyikin hyvin käsissä. Pöytä tultiin oikein mallikkaasti yli. Näihin treeneihin oli hyvä lopettaa, Koo oli edelleen hyvällä mielellä ja meno oli mukavaa. Laukkailtiin vielä nurmikentällä hetken aikaa, eikä Koo meinannutkaan malttaa lopettaa päästelyä. Sen jälkeen lähdettiin vielä maastoon loppuverryttelyille.

Valmennukset

Estevalmennus, valmentaja: Noka
Koo ratsastajineen pääsi tänään treenamaan jumppasarjalle. Rakensin sarjan lävistäjälle, apupuomi - pysty - laukka-askel - pysty - kaksi laukka-askelta - okseri - laukka-askel - pysty. Ratsukko sai verrytellä vapaasti yksittäistä ristikkoa apuna käyttäen ja huomasin heti alkuun Koon olevan energinen pakkaus ja ratsastaja sai tehdä tosissaan töitä ponin rauhoittamiseksi. Jumppasarjan kaltainen tarkkaavaisuustehtävä tekisi orille varmasti hyvää.
    Ensi yrittämällä sarjalle tultiin ravissa. Koo oli asiasta eri mieltä ja neuvoin ratsastajaa istumaan tiiviisti satulassa ja antamaan tilaa vasta ponnistuspaikalla. Ensimmäisellä kerralla sarjan korkein este oli 80cm korkea ja ori tuntui suorastaan nauravan näille pikkuesteille. Meno oli holtitonta ja pistin ratsastajan pääty-ympyrälle säätelemään ponin laukkaa. Kun meno näytti olevan hallinnassa, sai ratsukko lähestyä uudelleen sarjaa. Kehotin käyttämään apuna puolipidätettä esteiden välillä ja pitämään yläkropan vakaana. Se tuntui auttavan.
    Korotin pikkuhiljaa esteitä ja mitä korkeammalla puomit keikkuivat, sen säntillisemmin Koo hyppäsi. Ratsastaja näytti pääsevän tämän ponin kanssa helpolla ja muistutinkin pysymään siitä huolimatta hereillä - yllätyksiä, kun voi aina tulla eteen.

Estevalmennus, valmentaja: Noka
Tänään ratsukko pääsi harjoittelemaan kaarevia teitä. Alkuun otettiin muutama hyppy sarjalle, jossa väli oli kolme laukka-askelta. Koo tuli ensimmäisellä kerralla kahdella. Pistin ratsastajan rauhoittelemaan ponia ja uusi yritys. Takapuoli jälleen satulassa loppuun asti ja puolipidätteet välissä ja tulihan sieltä se kolme laukka-askelta.
    Lisäsin sarjan ensimmäisen esteen viereen pystyn, josta oli kolmen laukka-askeleen kaareva linja sarjan toiselle esteelle. Ratsukon tuli ensin hypätä suora sarja ja kaartaa sen jälkeen kentän päästä uudelle pystylle ja jatkaa siitä kaarevalla linjalla toiselle esteelle. Ratsastaja tuntui hieman epäröivän ja otti Koota sen verran kiinni, että väliin tuli neljä askelta ja poni hyppäsi sen verran reunasta, että kuskin jalka hipoi tolppaan. Rohkaisin ratsastamaan myös kaarevalla linjalla eteen ja pitämään pohkeet sen verran kiinni, että hyppy osuisi myös toisella osalla keskelle estettä. Seuraava yritys osuikin keskelle, mutta askeleita tuli edelleen neljä. Ei muuta kuin enemmän eteen ja kolmas kerta näköjään toden sanoo. Priima hyppy!

Estevalmennus, valmentaja: Noka
Jatkoimme Koon kanssa tarkkuusharjoituksia. Rakensin pitkän sivun viereen kahden pystyn sarjan neljällä laukka-askeleella. Ratsukkosai ottaa muutaman verryttelyhypyn sarjalle. Ori sähläsi taas alkuun ja pienemmät esteet eivät selkeästi olleet ponille tarpeeksi haastavia. Ratsastaja sai kuitenkin rauhoiteltua Koota ja hypyt näyttivät hallituilta.
    Hyödynsimme samaa kaarevaa uraa, mitä viimeksi. Ratsukko hyppäsi siis ensin sarjan ja kaarsi sen jälkeen täyskaarron kautta takaisin ensimmäiselle osalle. Ensin ohjeistin ratsastamaan mahdollisimman suuren kaaren ja antamaan Koolle tilaa. Vasen kierros tuntui haastavammalta, joten otimme enempi toistoja sille puolelle. Kaarteen jälkeen meinasi olla ongelmia esteen keskelle osumiseen ja ratsastajan sisäpohje hipoi sisäpuolen tolppaa. Muistutin pitämään sisäpohkeen kiinni ja tasaisen ohjastuntuman.
    Kun kaarre sujui molempiin suuntiin, sai ratsukko jatkaa ratsastamalla kahdeksikkoa. Ensin siis suora sarja, kaarre takaisin ykkösosalle ja jälleen kaarre, tällä kertaa kakkososalle. Ratsukko joutui olemaan jatkuvasti hereillä ja neuvoin ratsastajaa hyödyntämään katsetta ja painoapua, jotta Koolla olisi jo aavistus siitä, mihin ollaan menossa. Hienoa yhteistyötä tältä ratsukolta, täytyy myöntää!

Estevalmennus, valmentaja: Lissu T.
Koon verryttelyjä katsellessa naamani venähti - jaa tätäkö minun pitäisi valmentaa esteillä! Jos poni ei juossut (hölkytellyt..) verryttelyesteiden yli se hyppäsi niin laiskat, vetelät hypyt, että koluutti matalia puomeja ja hyvä kun ei pudottanut niitä. dumi oli kyllä sanonut, ettei ori jaksa edes yrittää pikkuesteillä, mutten silti ollut erityisen vakuuttunut. Verryttelyt tuntuivat menevän hukkaan, kun yhdessäkään hypyssä ei ollut yritystä eikä ponin laukkaakaan voinut kehua. Koo sentään vertyi, joten korotin esteitä. Poni tuntui vähän terästäytyvän, mutta vieläkään en nähnyt sitä täysillä keskittyvää, osaavaa työnarkomaania, joka minulle oli luvattu.
      Aloittaessamme valmennuksen esteet olivat Koonkin mielestä jonkun korkuisia, ja ponissa tapahtui melkoinen muutos. Ryhti parani, laukkaan tuli terävyyttä, koko poni heräsi. Ensimmäiset treeniesteet (pari pystyä, joiden kanssa hiottiin lyhyitä lähestymisiä) hypättiin hyvästä, pyörivästä laukasta hyvällä tekniikalla, ponnistuspaikat olivat kohdillaan - mikä ero aikaisempaan! Lyhyestä lähestymisestä huolimatta ponin askel sopi täydellisesti, ponnistuksessa tai hypyssä ei ollut haparointia vaan koko tehtävä suoritettiin varmalla asenteella. Pystyjen jälkeen ratsukko hyppäsi okseria ja muuria, nyt 'normaalilla' lähestymisellä, ja pidemmän suoran turvin innostunut, hieman kuumunut Koo lisäsi kierroksia laukaten kaahaamalla okserille. dumi sai kuitenkin pidätteet läpi okserin jälkeen ja muuri ylitettiin rauhallisesti. Ratsukon hypättyä esteet muutaman kerran yksittäisinä kentällä olevat neljä estettä yhdistettiin pikku tehtäväradaksi. Pystyille tuli jälleen lyhyet lähestymiset, ja toiselle vino hyppy. dumi ja Koo suoriutuivat loistavasti, 100cm esteet korotettiin 110cm korkeuteen ja siitä edelleen 120cm korkeuteen. Menohaluistaan huolimatta Koo pysyi lapasessa, hypyt pysyivät pyöreinä eikä poni lähtenyt hyppäämään liian aikaisin. Lähestymisen pituudella tai suoruudella ei ollut väliä, Koo suoritti esteet samalla varmuudella.
    Tämän päivän tehtävät eivät olleet erityisen vaativia, perusasioiden hiomista. Koo yllätti minut positiivisesti laiskan verryttelyn jälkeen, ori on todella hieno, kapasiteetikas ratsu. Loppuverryttelyt dumi sai tehdä itsekseen.

Estevalmennus, valmentaja: narri
Koo näytti hyvin, hyvin vakavalta ravaillessaan dumin kanssa kentällä kun rakensin ratsukkoa varten esteitä. Olimmekin heti alkuun naureskelleet orin työnarkomaaniudelle, kun olin saapunut paikalle poni ei olisi millään halunnut seistä paikallaan sitä hetkeä, jonka käytin tervehtimiseen ja pikku briiffauksen pitämiseen. Mukavaa vaihtelua omille työstälaistaville hevosilleni, etten sanoisi. Koska tykkään teettää ratsastajilla innareita ja se on hyödyllistä selkäjumppaa hevoselle kuin hevoselle, rakensin seitsemän esteen nousevan innarisarjan keskihalkaisijalle.
    Toiselle pitkälle sivulle asettelin muutaman puomin ravissa ylitettäväksi, jotta saisimme siirtymiset kätevästi mukaan ja Kookin malttaisi hyppyjen välissä hieman rauhoittua. Innarille lisäsin alkuun vielä lähestymispuomin, jotta hypyt alkaisivat ihan ruohonjuuritasolta. Pieneksi ongelmaksi meinasi muodostua Koon innokkuus, mutta ei ihan sillä tavalla kuin yleensä. Ori otti innarin hyvin vakavasti sen suhteen, ettei lähtenyt liioittelemaan tai liikaa eteenpäin, mutta alkuun se ei oikein viitsinyt vaivautua kun esteet olivat niin pieniä. Löysyys jatkui kuitenkin läpi sarjan, sillä kun esteiden väliin ei tullut askelia ei poni saanut missään vaiheessa aikaa ryhdistäytyä ja viimeiset puomit kolisivatkin alas. dumin piti tässä kohtaa ottaa ohjat käpäliinsä ja lähettää ori hyppäämään ihan kunnolla myös ne pienemmät esteet, tai loppupään hieman isommista ja Koon mielestä vakavasti otettavista esteistäkään ei tulisi yhtään mitään.
    Koo alkoi parantaa suoritustaan loppua kohtia ja huomattuaan jutun juonen, dumin ei tarvinnut ratsastaa ponia enää niin voimakkaasti esteille. Orilla selkeästi raksutti päässä yksi plus yksi ja se ymmärsi, että sen piti keskittyä hyppyihinsä läpi sarjan, jotteivat puomit kolahtelisi alas. Hieman se silti meinasi alussa lepsua, jos dumi ei sille muistuttanut hypyistä, mutta kokonaisuutena – loistavaa työtä!

Estevalmennus, valmentaja: narri
Koon ja dumin pään menoksi rakentelin melko matalia esteitä, koska tiesin, ettei ori ottanut niitä ihan vakavissaan. Tehtävässä oli paljon laukanvaihtoja, jotta ponin pitäisi tehdä töitä, vaikka esteet olivat pieniä. Verryttelyjen jälkeen laitoin ratsukon aloittamaan tehtävän. Koo lähestyi esteitä innolla, ja hyppäsi kerrankin kunnolla saman tien. Olin ohjeistanut dumia oikein hyppyyttämään oria valmennuksessa, jotta se ottaisi myös pikkuesteet vakavasti. Hypyt tehtiin kahdella pikkuisella kahdeksikolla, melkein voltaten, ja Koo sai tehdä tosissaan töitä. Niin sai dumikin, jotta poni olisi lyhentänyt laukkaansa ja kääntynyt kyllin terävästi. Loppua kohden suoritukset kuitenkin paranivat huomattavasti, Koo kääntyi ripeästi takaosallaan, hyppäsi myös pienet esteet hyvin ja terävästi ja kuunteli dumia koko ajan kunnolla.

Estevalmennus, valmentaja: narri
Koo pääsi tänään hyppäämään isompia esteitä, sillä rakensin dumia ja hänen ponioriaan varten metrikympin radan, joka oli melko lailla peruskauraa kisoissa. Käännöksiä, sarjoja kaksi, pari suhteutettua linjaa. Verryttelyt ratsukko oli tehnyt jo itsenäisesti ja verkkahypyillä Koo oli oikein hyvä. Terävä, reipas ja otti hommat vakavasti kun esteet olivat suurempia. Ori ei kiirehtinyt, sillä dumi piti sen hyvin kurissa ja meno oli energistä olematta hätäistä. Pääsimme ilman suurempia viivytyksiä aloittamaan radan hyppäämisen, sillä Koon tai dumin touhussa ei juuri korjattavaa ollut. Myös rata sujui oikein hyvin. Pariin kertaan jouduin huomauttamaan sarjalle lähestymisestä liian lujaa, pari pystyä tuli alas kun Koon laukka oli liian reipasta ja pitkää. Ratsastaja kuitenkin korjasi oikein hyvin ohjeiden mukaan orin laukkaa lyhyemmäksi ja terävämmäksi. Hyvää työtä!

Webdesign © Milja     Kuvien © VRL-00218     Tekstien © Tallin omaisuutta
VIRTUAALIHEVONEN - A SIM GAME HORSE