ETUSIVU ESITTELY HEVOSET KASVATUS

Fifth Zip It     ERJ-I     VH13-029-0404


 

   

25.05.2014: ERJ-I
10 + 52 + 27 + 11,2 + 9 = 109,2 p.
Tilaisuuden paras hevonen!

Fifth Zip It, "Inno"
syntynyt 22.09.2013 Saksassa
13-vuotias, ikääntyy satunnaisesti
saksalainen ratsuponi (68.75%), ori
ruunivoikko, 146 cm
estepainotus, re: 110 cm
62 ERJ-sijoitusta
kasv. Fifth Bridge Ponies (Saksa)
om. dumi (VRL-00218)

Historia

Inno syntyi sateisena iltana pihatossa. Se oli tallimme viides varsa, ja erittäin odotettu upeista vanhemmista. Niinpä emme meinanneet pystyä millään lopettamaan sen ihailua, kun se vihdoin syntyi ja nousi pitkille jaloilleen, katsoi emäänsä suurilla silmillään ja ravisteli itseään kullanhohtoinen ruunivoikko turkki heiluen.

Inno oli jo pienenä ihanan teräväpäinen ja reipas varsa. Se rakasti jokaista vastaantulijaa ja tuli toimeen kaikkien kanssa. Kun se vieroitettiin emästään, se ystävystyi parin muun ikäisensä varsan kanssa, eikä itkenyt kauaakaan äitinsä perään. Orilaitumelle päästyään se oli luonteeltaan jämäkkä, mutta ei kehitellyt turhia riitoja, ja vältti mielellään taistelut muutenkin. Parin orilaidunkesän jälkeen siitä olikin kasvanut varsin upea oriherra, ja se pääsi ratsukoulutukseen. Siitä eteenpäin Inno onkin ollut varsinainen rusettihai kentillä ja hurmannut niin ihmiset kuin ponitammatkin upeudellaan.

Luonne

Inno on oikein mukava nuori herra. Se on perinyt emältään mukavan luonteen ja hyvän käytöksen. Harjatessa ja satuloidessa Inno on rauhallinen ja lempeä, mutta vilauttelee orimaisuuttaan aina välillä pienillä kärsimättömyyden osoituksilla, kuten kuopimisella ja paidan helman nyppimisellä. Satuloitaessa saattaa jopa luimistella, mutta ei koskaan tee mitään sen kummempaa. Taluttaessa se on hieman vahva, ja helpoin tapa on laittaa orikuolaimet tai ketju suuhun. Traileriin meno on joskus hieman kaksipiippuinen juttu, mutta pienen mietintätuokion ja suostuttelun jälkeen Inno menee sinne kuitenkin ihan suosiolla, ja matkustaa rauhallisesti.

Ratsastaessa Inno on sopivan herkkä ja reipas. Suurimman osan ajasta se toimii kuin unelma, myös hieman kokemattomammillakin. Se kuuntelee hyvin apuja ja reagoi nopeasti, mutta rauhallisesti. Kouluradalla sen olemus muuttuu helposti jopa turhan veteläksi ja laiskaksi, Innon sydän sykkii esteille. Se rakastaa hyppäämistä, jopa liikaakin. Jo pikkuvauvana se hyppeli kaiken mahdollisen ja mahdottoman yli, ja sama jatkuu edelleen. Esteradalla se on ajoittain hivenen vahva, mutta pysyy silti näpeissä. Vaikka sitä menottaisi, se kyllä malttaa odottaa. Inno kääntyy sopivan sutjakkaasti ja kiihtyy nollasta sataan alta aikayksikön.

Kisapaikalla Inno on vähän rämäpäisempi kuin kotona. Aluksi se aina stressaa kisapaikan hälinää, eikä malta seisoa paikallaan vaan pyörii ja huutaa kovasti. Onneksi viimeistään verryttelyyn päästessä Inno pystyy jo keskittymään itse työntekoon, ja malttaa jättää hälinän pois mielestä. Kisapaikalla se on hieman vahvempi ja sähäkämpi ratsastaessa, mutta pysyy silti käsissä, eikä aiheuta mitään sen kummempia tempauksia kuin pieniä pukkeja ja niskojen nakkelua.

Sukutaulu

          i.  Rockmafia
          rp 50%, 148 cm, trn
          YLA2, RPL-II
 ii.  Rock God   xx  iii.  Rock Legend   xx
 iie.  Ledgendairy   xx
 ie.  Monday IV  nf  iei.  Mystery II
 iee.  Duo Lagoon
          e.  Milk It
          rp 87.5%, 146 cm, rnvk
          ERJ-II
 ei.  Cold Gravel  rp 75%  eii.  After You  wB
 eie.  Chiggiolina
 rp 50% (ox x nf)
 ee.  Milke  wB  eei.  Ammar
 eee.  Marina

Sukuselvitys

Isä Rockmafia on ruunikko, 148 senttimetriä korkea ruotsalainen ratsuponiori. Luonteeltaan tämä komea oriherra on reipas ja energinen. Se on tehnyt hienon uran estekentillä saavuttaen 51 ERJ-sijoitusta. Lisäksi se on palkittu YLA2- ja RPL-II-palkinnoilla. Rockmafialla on neljä hienoa jälkeläistä, joista jokainen on selkeästi perinyt isältään ruunikon värin lisäksi erinomaista hyppykykyä ja hyvää kisamenestystä.

Isänisä Rock God xx (trn, 167 cm) on täysiveriori joka keräilee Ruotsissa järjestään jokaisesta osallistumastaan amatööriluokasta rusetin, ja on tehnyt tätä useammankin ratsastajan kanssa. Kovin suurille radoille ei orin kapasiteetin kanssa ole asiaa, mutta sen yhteistyöhaluinen luonne ja hyvä ratsastettavuus, jotka tulevat esiin etenkin uusintaradalla korvaavat tätä puutetta. Perinteisen tummanruunikko ori on kilpailupaikalla tunnettu myös nallemaisesta luonteestaan, vaikka ori onkin - ja tässä suhteessa se eroaa roimasti orivarsastaan Rockmafiasta, joka on Rock Godiin verrattuna naurettavan vahvaluontoinen. Rock Godilla ei ole kuin nelisen jälkeläistä, joista kaksi ratsuponia ja kaksi täysiveristä, kaikki esteradoilla kilpailevia yksilöitä.
Isänisänisä Rock Legend xx (m, 165 cm) on nuorena kilpaillut Irlannissa sekaestelaukoissa, jonka jälkeen se tuotiin Ruotsiin, jossa se kantakirjattiin ja se kilpaili muutaman vuoden viiveellä helpohkoissa koululuokissa ja pikkukansallisissa esteitä. Pikimusta ori periytti ihanaa luonnetta, jonka se omasi itsekin, ja se oli parhaimpina vuosinaan melko suosittukin jalostusori.
Isänisänemä Ledgendairy xx (rn, 156 cm) oli Ruotsissa kansallisia estekilpailuja ja pienempiä kenttäkilpailuja kierrellyt kaunis, sopusuhtainen ruunikkotamma, joka myöhemmin varsoi kolme varsaa. Varsoilleen se periytti yhteistyöhaluisuuttaan ja tahdikkaita liikkeitään, mutta ei sen suuremmissa määrin kapasiteettia, vaikka itse se kilpaili kevyesti jopa 140-tasolla. Varsojensa jälkeen 15-vuotiaana se myytiin junioriesteratsastajalle, joka kilpaili sillä pieniä junioriluokkia nappaillen palkintosijoja.

Isänemä Monday IV (rn, 145 cm) on lähinnä näyttelykehissä pyörinyt new forestinponitamma, joka kyllä kiersi monet ponikoulukilpailut viiden eri poniratsastajan kanssa. Tamma osaa mukavasti koulupuolella ja hyppääkin mukavasti, mutta se ostettiin helpon ratsastettavuutensa vuoksi kaikille ratsastajilleen ensiponiksi, joten se ei ehtinyt kenenkään kanssa sen merkittävämmille radoille. Karsinassa Monday on tunnettu siitä, että vain erityisen tutut henkilöt saavat sen korvat nousemaan vähänkään höröön - kaikkia muita, jopa tallityöntekijää, tervehditään korvat niskaan liimattuina.
Isänemänisä Mystery II (m, 146 cm) on musta, kotoisasti ihan Myssyksi vain kutsuttu ori Ruotsissa ruotsinsuomalaisella perheellä. Sen lempinimi herättää omistajien ruotsinkielisissä tutuissa hieman huvitusta, mutta hassusta lempinimestä huolimatta Myssy on pärjännyt poniesteluokissa ihan mukavasti ja se on myös nuorena kantakirjattu toiselle palkinnolle.
Isänemänemä Duo Lagoon (trn, 144 cm) on Ruotsin mestaruustasoa myöten kilpaillut ponitamma, joka yhä kierrättää pikkutyttöjä ympäri poniluokkia ja ottaa silloin tällöin ruusukkeitakin. Nykyään tamma on tosin niin taloudellinen, ettei muutama puomi radalla ole mikään ihme. Aikoinaan se kuitenkin pesi helposti kokeneempiakin poneja kääntyessään vaikka pennin päällä ja auttaessaan ratsastajiaan niiden tehdessä virheitä. Aktiivisen kilpauransa jälkeen tamma teki kaksi varsaa, joista kumpikin pärjäsi rakenteensa puolesta näyttelypuolella oikein hyvin.

Emä Milk It on ruunivoikko, 136 senttimetriä korkea ratsuponitamma. Tämä syötävän suloinen ponimaisuuden huipentuma on kisannut hyvällä menestyksellä esteillä 100 senttimetrin luokissa ja palkittu ERJ-II-palkinnolla. Menestyksekkään uran jälkeen Milk It on tehnyt kolme jälkeläistä, joista jokainen on menestynyt kisakentillä puolin ja toisin. Milk It on periyttänyt vahvasti voikkoa väriään ja kaksi sen jälkeläisistä ovatkin ruunivoikkoja ja yksi on voikko. Nykyään tamma viettää jo ansaittuja eläkepäiviä nauttien laidunelämästä suuressa laumassa muiden eläkeläistammojen kanssa.

Emänisä Cold Gravel on upea voikko, 143 senttimetriä korkea ratsuponiori. Se on kisannut menestyksekkäästi esteratsastuksessa 120 cm tasolle asti. Cold Gravel on pahansisuinen oripoika, joka on kuitenkin periyttänyt jälkeläisilleen enemmän hyvää hyppykapasiteettia kuin negatiivistä luonnetta. Ori on palkittu hyvin numeroin myös näyttelykentillä Saksassa ja muutamia kertoja muuallakin Euroopassa. Gold Cravelilla on jo likimain viisikymmentä varsaa, joista suurin osa on perinyt isänsä kovan kapasiteetin.
Emänisänisä After You oli voikko, 134 senttimetriä krokea welsh sektio C-ori, jolla kisattiin aktiivisesti niin koulussa kuin esteilläkin. Tämä lempeä ja rauhallinen ori toimi useammalla junioriratsastajalla kisaratsuna, ja pari vuotta se oli myös ratsastuskoulussa opetusmestarina. Jälkeläisiä sille ei kuitenkaan jäänyt kuin kolmetoista, koska se oli tarjolla jalostuksessa vain parin kauden ajan, jonka jälkeen se ruunattiin. Myöhemmin kuitenkin huomattiin, että After You periytti ilmiömäistä hyppykykyä jälkeläisilleen.
Emänisänemä Chiggiolina oli rautias, 140 senttimetriä korkea ratsuponitamma, jolla kisattiin menestyksekkäästi esteratsastuksessa 110 cm tasolla asti. Tämä tamma oli tunnettu nopeudestaan ja vikkelyydestään, mutta kapasiteettia sillä ei kuitenkaan ollut hirmuisesti. Chiggiolina kisasi useamman kauden ajan, ja pääsi useammalla kaudella junioriratsastajien kansalliselle tasolle asti. Vanhuuden päivillään sillä tehtiin kolme varsaa, joista jokaisesta on tullut kovemman luokan hyppääjiä.

Emänemä Milke on tummanpunaruunikko, 144 senttimetriä korkea welsh sektio C-tamma. Milke on kierrellyt paljon näyttelyissä ympäri Eurooppaa, ja se onkin palkittu hienoilla kunniamaininnoilla. Milke on todella kiltti, ystävällinen ja rauhallinen tamma, ja se periyttää hyvää luonnetta myös varsoilleen. Sillä on tehty jo kuusi varsaa, joista jokainen on perinyt sen kauniin ulkonäön. Nuorempana sillä on kisattu myös muutamat este- ja kouluratsastuskisat helpolla tasolla harrastusmielessä.
Emänmänisä Ammar oli ruunikonkimo, 142 senttimetriä korkea welsh sektio C-ori, joka keräsi suuria pokaaleita näyttelykentiltä. Sillä oli upeat liikkeet ja kaunis rakenne, jota kukaan ei voinut vastustaa. Luonteeltaan se kuitenkin oli todella äkkipikainen ja sähnäkkä. Ammar oli aika suosittu jalostuksessa, mutta periytti turhan paljon vaikeaa luonnettaan, minkä vuoksi sen suosio ei ollut kovin pitkä.
Emänemänemä Marina oli ruunivoikko, 147 senttimetriä korkea welsh sektio C-tamma, joka asui koko elämänsä ratsastuskoululla. Tämä äärettömän hyväluonteinen tamma toimi pääosin pienten lasten opetusmestarina, ja sen kyytiin uskalsi päästää kenet vain. Vanhuuden päivillään Marina pääsi vielä siitostamman hommiin, ja sillä teetettiin kolme kaunista varsaa, joista jokainen on nähty kisakentillä useampaan otteeseen.

Isän puolen suvun © ronya (paitsi isä), emän puolen suvun + isän © omistaja.

Jälkeläiset

06.12.2013, rp-t. Fifth Criollos (65.625%), e. Fifth Blueberry
02.04.2014, rp-t. Fifth Chalchiuhticue (62.5%), e. Fifth Champagne
31.09.2014, rp-t. Fifth Azalea (75%), e. Adelaine Random
30.10.2014, rp-t. Zauberbaum v.d. Low (64.0625%), e. Lowlands Alaska
12.11.2014, rp-o. Fifth Zitron Bay (68.75%), e. Citrus Dainty

Kilpailut

12.10.2013, ERJ kutsu - 100 cm - 3/33
14.10.2013, ERJ kutsu - 100 cm - 5/50
15.10.2013, ERJ kutsu - 100 cm - 1/50
16.10.2013, ERJ kutsu - 100 cm - 5/30
17.10.2013, ERJ kutsu - 110 cm - 1/30
18.10.2013, ERJ kutsu - 110 cm - 2/30
18.10.2013, ERJ kutsu - 100 cm - 3/50
19.10.2013, ERJ kutsu - 100 cm - 5/50
19.10.2013, ERJ kutsu - 110 cm - 3/30
20.10.2013, ERJ kutsu - 110 cm - 5/30
23.10.2013, ERJ kutsu - 100 cm - 5/30
24.10.2013, ERJ kutsu - 110 cm - 4/30
25.10.2013, ERJ kutsu - 110 cm - 4/30
25.10.2013, ERJ kutsu - 100 cm - 4/40
26.10.2013, ERJ kutsu - 100 cm - 3/30
27.10.2013, ERJ kutsu - 100 cm - 4/40
27.10.2013, ERJ kutsu - 110 cm - 4/40
28.10.2013, ERJ kutsu - 110 cm - 3/30
29.10.2013, ERJ kutsu - 100 cm - 2/40
29.10.2013, ERJ kutsu - 110 cm - 4/30
21.11.2013, ERJ kutsu - 110 cm - 1/30
22.11.2013, ERJ kutsu - 110 cm - 1/50
23.11.2013, ERJ kutsu - 100 cm - 2/50
24.11.2013, ERJ kutsu - 100 cm - 2/50
25.11.2013, ERJ kutsu - 110 cm - 5/50
25.11.2013, ERJ kutsu - 110 cm - 2/30
27.11.2013, ERJ kutsu - 110 cm - 3/30
29.11.2013, ERJ kutsu - 80 cm - 2/30
29.11.2013, ERJ kutsu - 100 cm - 4/50
29.11.2013, ERJ kutsu - 110 cm - 3/40
29.11.2013, ERJ kutsu - 100 cm - 3/30
30.11.2013, ERJ kutsu - 110 cm - 1/50
30.11.2013, ERJ kutsu - 80 cm - 3/30
30.11.2013, ERJ kutsu - 110 cm - 4/30
31.11.2013, ERJ kutsu - 80 cm - 4/30
01.12.2013, ERJ kutsu - 110 cm - 2/30
01.12.2013, ERJ kutsu - 100 cm - 5/40
01.12.2013, ERJ kutsu - 110 cm - 3/40
02.12.2013, ERJ kutsu - 110 cm - 5/40
02.12.2013, ERJ kutsu - 100 cm - 3/30
02.12.2013, ERJ kutsu - 110 cm - 2/30
02.12.2013, ERJ kutsu - 110 cm - 1/30
03.12.2013, ERJ kutsu - 110 cm - 4/30
04.12.2013, ERJ kutsu - 110 cm - 1/30
04.12.2013, ERJ kutsu - 110 cm - 4/40
04.12.2013, ERJ kutsu - 100 cm - 4/50
04.12.2013, ERJ kutsu - 110 cm - 2/30
04.12.2013, ERJ kutsu - 100 cm - 2/30
04.12.2013, ERJ kutsu - 110 cm - 1/30
05.12.2013, ERJ kutsu - 100 cm - 2/30
06.12.2013, ERJ kutsu - 110 cm - 5/30
07.12.2013, ERJ kutsu - 100 cm - 5/30
07.12.2013, ERJ kutsu - 110 cm - 4/30
09.12.2013, ERJ kutsu - 110 cm - 3/30
09.12.2013, ERJ kutsu - 110 cm - 5/30
10.12.2013, ERJ kutsu - 110 cm - 4/30
11.12.2013, ERJ kutsu - 110 cm - 3/30
15.12.2013, ERJ kutsu - 110 cm - 4/30
31.12.2013, ERJ-Cup kutsu - 110 cm - 8/173
30.04.2014, ERJ-Cup kutsu - 110 cm - 34/455

Päiväkirja

30.10.2013, kisareissu
Pakkailin kovalla tohinalla tavaroita autoon ja laitoin traileria valmiiksi poneja varten. Aika oli jo kortilla, joten juoksin hakemaan Innoa tallista. Päästessämme lastaussillalle se kuitenkin teki täyden stopin ja koetti karauttaa karkuun. Roikuin narun päässä ja sain oripojan pysäytettyä. Kiikutin sen sitten takaisin talliin ja otin samaan reissuun lähtevän Crispy-ponin ensin lastaukseen. Crispy sujahti onneksi nopeasti koppiin ja tallityöntekijä toi jo Innoa uudelleen lastaukseen. Saatiin voikko ponikin lopulta koppiin ja suljettiin luukut nopeasti ja lähdettiin matkaan. Saapuessamme kisapaikalle aikaa oli onneksi vielä tarpeeksi jäljellä. Otettiin ponit kuitenkin heti ulos ja laitettiin niitä valmiiksi. Aioin pukea Innolle suitset trailerissa, mutta niitä ei löytynytkään mistään. Pengastin auton tavaratilan ja trailerin satulakaapin, mutta ei. Suitset olivat jääneet kotiin! Voi kauhistus! Hetkellisen paniikkisen hätäilyn jälkeen todettiin, että Inno voi hypätä Crispyn suitsilla. Onneksi Crispyn lähtövuoro oli heti luokan alussa ja Inno vasta häntäpäässä, joten ehdittäisiin helposti vaihtaa suitset ja vielä verrytellä Inno. Lopulta kaikki menikin ihan hyvin ja saatiin molemmat ponipojat kisaradalle ja sieltä vielä kunnialla kotiinkin, vaikka tällä kertaa kisoista ei tullutkaan muuta kuin kokemusta ja ennen kaikkea muistutus siitä, että vastedes hätäilemällä ei lähdetä yksiinkään kisoihin!

04.02.2014, kärryttelyä
Inno pääsi tänään uuteen oppiin, nimittäin kärryjen eteen! Oltiin jo muutamia kertoja harjoiteltu ohjasajoa, joka sujui kuin vanhalta tekijältä jo alusta alkaen, ja lisäksi oltiin totuteltu aisoihin irtoaisojen avulla. Tänään oli vihdoin se päivä, kun päätettiin laittaa ne kärryt perään. Inno sai ensin tutustua kärryihin ja kuunnella niiden kolinaa vierestä, mutta eipä se paljoakaan piitannut meidän esivalmisteluistamme. Niinpä laitoimme kärryt kiinni, eikä poni edelleenkään ollut moksiskaan. Kävelimme tallipihalla suurta ympyrää taluttaen ensin suurta ympyrää, ja sen jälkeen kokeilimme tehdä hieman tiukempia käännöksiä, ettei orhipoika panikoi kylkiin ottavista aisoista. Ja eihän se panikoinut. Inno oli ihan uskomattoman lunkisti koko ajan. Aivan kuin se olisi katsellut touhujamme ajatellen, että miten hysteerisinä nuokin minua pitävät. No, mehän emme vähään tyydy, joten hyppäsin kärryille hetkeksi tallityöntekijän taluttaessa Innoa. Silloin ori hieman pälyili taakse kummastellen ja jännittyi hieman, mutta puhuessani sille rauhallisesti tovin aikaa, se rentoutui aika nopeasti. Lopetettiin sitten tähän tältä päivältä, koska Inno käyttäytyi niin äärettömän mallikkaasti. Eiköhän siitä vielä tule oiva kärryttelyponi vaihtelua kaipaavalle tädille!

03.04.2014, valokuvauspäivä
Tänään oli luvassa Innon kuvaus jalostusori-katalogia varten. Hain Innon laitumelta ja vein sen suoraan pesupisteelle. Pesin sen huolellisesti päästä jalkoihin ja jätin sen käytävälle hetkeksi odottelemaan kuivumista. Selvitin sen hännän ja harjan, trimmasin vuohiskarvat ja jouhet, kiillotin kaviot ja koko karvapeitteen. Sen jälkeen kuvaajamme saapuikin sopivasti, joten puin Innolle upouudet kiillotetut näyttelysuitset päähän ja siirryimme ensin tallin pihaan ottamaan rakennekuvia. Taustaksi saimme nätin vehreän peltomaiseman. Inno seisoi aluksi oikein nätisti ja poseerasi ylväästi kameralle. Kovin kauaa sen maltti ei kuitenkaan kestänyt turhanpanttina seisomista, joten saatiin myös huvittavia niskojennakkelu- ja kuopimiskuvia. Rakenneposeerausten jälkeen Inno pääsikin kentälle juoksemaan irtona. Se käytti heti tilaisuuden hyväkseen ja otti muutamia reippaita pukkilaukkaspurtteja. Onneksi se näytti meille myös lennokasta raviaan, vaikka ovathan ne pukkikuvatkin hauska lisä katalogiin. Puolen tunnin juoksentelun jälkeen vein Innon tallin kautta takaisin laitumelle. Nyt jäädäänkin vain odottelemaan minkälaisia upeita otoksia valokuvaaja meidän komeasta pojasta saikaan!

12.06.2014, karkulaiset
Inno aiheutti tänään oikein mukavan tilanteen laitumella. Orit ovat nyt viikon laiduntaneet oikein nätisti ja sulassa sovussa tallin takana olevalla pellolla, kukin omassa pitkässä lohkossaan rinnakkain. Tänään Inno kuitenkin oli erittäin energisellä tuulella ja päästeli pukkilaukkaa laitumen päästä päähän. Muut orit innostuivat samaan leikkiin ja syystä tai toisesta Inno lopulta karautti viereisen orin lohkoon lankojen läpi. Sekös aiheutti "mukavan" ketjureaktion pellolla ja pian koko viisitoistapäinen orilauma oli sekaisin pellolla. Yksi oreista keksi lähteä pellolta pois ja eipä aikaakaan, kun koko porukka rynni tammalaitumia kohti. Onneksi tallityöntekijät huomasivat asian nopeasti ja lähtivät orijahtiin. Näin jo silmissäni kauhukuvia parista kymmenestä vahinkovarsasta, joita syntyisi tämän mellakan jäljiltä. Onneksi kaurasangot houkuttelivat kuitenkin enemmän kuin tytöt, ja lauma saatiin houkuteltua kentän vahvojen aitojen sisäpuolelle. Sieltä hetkellisesti villiintyneet oriherrat saatiin nopeasti kiinni ennen tappelujen syntyä. Inno sai varsin kovat nuhtelut tällaisen touhun keksimisestä ja kaikki orit viettivät loppupäivän karsinoissaan kunnes aitavahingot saatiin korjattua.

30.11.2014, hiihtoratsastusta
Vetohommiin tottunut Inno pääsi tänään hiihtoratsuksi. Hyppäsin itse orin satulaan ja minisuksille pääsi tallityöntekijämme Emma. Inno oli varsin innoissaan tästä touhusta, eikä olisi malttanutkaan kävellä kaikessa rauhassa, kun otettiin vähän tuntumaa hommaan. Päästiinkin kuitenkin pian jo ravailemaan hangessa, eikä oripojan innolla meinannut olla rajoja. Emma piteli tiukasti kiinni naruista ja koetti tasapainoitella menossa mukana. Kun lopulta annoin Innolle luvan laukkaan, saatiinkin vastaukseksi varsin riehakas pukkisarja ja muutama kymmenmetri hurjatempoista laukkaa. Pysyin itse kyydissä tarraamalla harjasta kiinni, mutta Emma lensi nätissä pienessä kaaressa pää edellä lumihankeen. Pysäytin Innon, mistä hyvästä se vastalauseeksi hyppäsi ärhäkkäästi pystyyn pariin otteeseen. Komensin oria eteenpäin ja sain sen pidettyä maankamaralla, että pääsimme katsomaan miten Emman kävi. Nainen onneksi nousi lumihangesta nauraen katketakseen, eikä halunnut luovuttaa. Niinpä muutamien toistojen ja niitä seuraavien pienten ilmalentojen jälkeen päästiin pelto ympäri pariinkin otteeseen oikein mallikkaasti hiihtäjän pysyessä taidokkaasti mukana menossa. Alun energia- ja vastalausepuuskista huolimatta Inno käyttäytyi loppuajan hienosti ja saikin tallissa palkkioksi ison kasan porkkanoita ja solarium-kylvyn.

Valmennukset

05.10.2013, estevalmennus, valmentaja: Alaera A.
Dumi saapui kentälle Innon kanssa, joka oli selvästi hieman hämillään tilanteesta ja käveli stepaten. Olimme dumin kanssa sopineet harjoittelevamme kisaesterataa ajatellen orin alkavaa kisakautta, sekä totuttelua siinä samalla kisapaikan hälinään. Olin koonnut kymmenen 100cm estettä radalle: kaksi kaksoissarjaa ja yhden kolmoissarjan sekä kolme yksittäistä estettä. Erityisesti harjoitusvesieste herätti Innossa kiinnostusta, eikä ori hyvän koulutuksen asiosta näyttänyt hermostuvan värikkäämmistäkään esteistä. Pyysin ratsukkoa alkuverryttelemään uralla pohkeenväistöin ja tempovaihteluin. dumi ohjasi Innon ensimmäiselle esteelle. Ratsukko pärjäsi ensimmäisen kaksoissarjan ja jaksi estettä hyvin, mutta kolmoissarjan toisen esteen jälkeen Inno selvästi hämmästyi pidempää estettä ja hyppäsi viimeisen kolmoissarjan esteen liian aikaisin. Dumi kuitenkin korjasi tilanteen hyvin ja korjasi ponin seuraaville esteille. Viimeisenä olevan harjoitusvesiesteen Inno hyppäsi hyvin; poni itse haki hyppyyn pituutta eikä hypännyt normaaliin tapaansa korean ilmavasti. Esteradan jälkeen Inno veti korean ilopukin ja dumi rauhoitteli innostunutta ponioria hetken. Pyysin ratsukkoa ratsastamaan radan uudestaan, erityisesti silmällä pitäen kolmoissarjaa. Jo varmempana Inno hyppäsi esteet hyvin ja ennen kolmoisesteen viimeistä estettä dumi kannusti oria, eikä puomeja kolahdellut tällä kertaa maahan. dumi kehui innokasta ponia esteradan jälkeen puhtaasta suorituksesta ja saipa muutaman porkkanapalan valmentajaltakin. Selvästi jo väsyneenä oleva poni pääsikin dumin kanssa suorittamaan loppuverryttelyjä.

08.10.2013, estevalmennus, valmentaja: Alaera A.
Pyysin ratsukkoa verryttelemään uralla sillä aikaa kun kokosin jumppsarjoja kentän keskelle. Pyysin dumia erityisesti saamaan Innolle rennot ja luontaiset liikkeet, että vältyttäisiin turhalta lihasjännitykseltä, mikä pitkällä välillä kipeyttäisi lihkaset ja haittaisi poniorin alkavaa kisauraa. Alkuverryttelyn jälkeen pyysin ratsukon ratsastamaan jumppasarjan läpi. Olin koonnut 50cm jumppasarjan kolmesta kaksoissarjasta ja yhdestä kolmoissarjasta, jossa ensimmäisen ja toisen esteen välillä oli suurempi väli kuin kahdella viimeisellä. Inno hyppäsi jumppasarjan hyvin, ja pyysin ratsukkoa toistamaan jummpasarjan muutaman kerran, että sarja tulisi orille tutuksi. Seuraavaksi kohotin ensimmäisen kaksoissarjan kolmoissarjan korkeuden 70cm ja pyysin ratsukkoa ratsastamaan jumppasarjan uudestaan. Ratsukko ratsasti jummppasarjan useampaan kertaan. Valmennuksen loppuvaiheella purin kolmoissarjan ja tein siitä kaksoissarjan, lisäten sen eteen laukkapuomin. Pyysin dumia ratsastamaan jumppsarjan muutamaan otteeseen, jonka jälkeen voisimme ottaa pienen innariharjoituksen. Kokosin kaksi kaksoissarjaa niin, että Inno joutuisi hyppäämään suoraan esimmäisen esteen jälkeen toiselle esteelle ilman laukka-askelia. Ensimmäisellä kerralla Inno selvästi hämmästyi muutoksesta ja laukkasi pää pystyssä toisen kaksoissarjan ohiste. Toisella kerralla harjoitus onnistui paremmin ja Inno hyppäsi molemmat sarjat hyvin. Jätin ratsukon loppuverryttelemään kentälle.

13.11.2013, estevalmennus, valmentaja: Diamonte
Tunnin aiheena oli tänään sujuva ratatempo. Toisinaan laukanvaihdot saattavat jäädä puutteellisiksi, myös sarjaesteet voivat aiheuttaa ylimääräistä säätämistä. Keskityimme tunnin alussa siihen, että Inno liikkuu kunnolla pohkeesta eteen ja palautuu puolipidätteestä. Ori tuntui olevan välillä melko vahva, joten neuvoin sinua rentoutumaan ja samalla tiivistämään istuntaasi puolipidätteen aikaan. Muutaman kerran jälkeen Inno kuunteli paremmin, joten siirryimme esteille. Ensimmäisenä tehtävänä oli ratsastaa diagonaalilla olevalle pystylle ja siitä pääty-ympyrälle, jossa oli toinen este. Esteiden korkeus oli vain 70 cm, eikä teille tullut minkäänlaisia ongelmia vastaan. Sait laukan hyvin vaihdettua heti hypyn aikana. Kokosin seuraavaksi toisen sarjan, joka koostui kolmoissarjasta sekä jälleen laukanvaihdosta. Tehtävä oli hivenen vaikeampi, sillä laukavaihto oli pakko valmistella paremmin. Et voinut kääntää heti esteen jälkeen, sillä muuten et pääsisi toiselle esteelle hyvin. Tässä kohtaa ongelmia esiintyi, sillä Inno vaihtoi myötälaukan sijasta ristilaukan karteessa. Kehotin sinua ratsastamaan paremmassa tasapainossa kohti esteitä, muistathan myös siirtää katseesti ajoissa ja käyttää johtavaa ohjasotetta. Muistutuksen jälkeen sait jo ponin paremmin kuuntelemaan, jolloin pystyit pitämään tasaista tahtia yllä. Sarjaesteillä tuli muutaman kerran ongelmia, mutta jämäkämmällä istunnalla ja nopeammalla myötäyksellä Inno hyppäsi linjan hyvin. Viimeiseksi kyhäämäni metrin rata koetteli ratatemmon tärkeyttä, sillä ylimääräinen sähellys aiheutti lähes varmasti kiellon tai vähintään pudotuksen. Ensimmäisellä kerralla Inno kolautti puomin alas ja kielsi kerran, toisella kerralla taas sujui jo paljon paremmin. Loppuraveissa olitte molemmat hengästyneitä päivän töistä.

15.11.2013, estevalmennus, valmentaja: Diamonte
Toisen valmennuskerran idea oli kokeilla erikoisesteitä. Inno ei vaikuttanut säpsyltä ravatessaan uralla, mutta päätin silti testailla hieman ratsusi hermoja. Aluksi pystytin pienen ristikon, jonka molemmissa tolpissa oli kahiseva takki. Ori ei kauheasti epäröinyt esteelle laukatessaan, mutta se tuli hieman vinossa. Kehotin sinua ratsastamaan pohkeet lähellä ja hartiat rentona, jotta saat pienellä hipaisulla Innon takaisin oikealle linjalle. Tänään idena oli ylipäätään määrätietoinen ratsatus, sillä ilman suunnitelmaa poni kieltäytyi helposti. Varsinkin kokoamani kahiseva okseri herätti jostain syystä Innon pakovietin. Ongelma ratkaistiin sillä, että itse hengitit syvään ja tulit esteelle ilman ennakkoluuloja. Muut erikoisesteet sujuivat huomattavasti paremmin, vaikka ratsastuslinjat olivat toisinaan eriskummallisen mutkikkaita. Päätin keskittyä tähän ongelmaan laittamalla haastavan linjan pystyyn erikoisesteistä. Nopeat reitit eivät antaneet tilaa empimiseen, kuten huomasit Innon kieltäessä. Avainasemassa oli jälleen jalan kevyt kiinniolo kyljessä sekä hyvä ylävartalon kontrolli. Mahdottomalta vaikuttanut tehtävä ei ollutkaan pian niin mahdoton, kuin olit luullut. Varsinaista rataa en teille laittanut, mutta muutamia pidempiä linjoja ratsastit vielä ennen tunnin loppua. Jostain syystä kiinteä muuri aiheutti sinussa pelkoa, vaikka este oli vain 110 cm korkea. Tie oli varsin sujumaton, mutta yli pääsitte silti. Kehotin sinua ratsastamaan nyt rennosti ja ajatuksella, lisäksi valistin muurin olevan huomattavasti helpompi este hevoselle kuin tavalliset puomiesteet. Inno ei pahemmin muuria stressannut, etkä sinäkään sen jälkeen kun sait ratsastettua rauhallisesti esteelle.

24.11.2013, estevalmennus, valmentaja: Lissu T.
Dumi ja Inno verryttelivät 60cm innarilla sekä muutamalla yksittäisesteellä (ristikko, pysty ja okseri), joiden korkeus vaihteli 60-75cm välillä. Poni oli virkeä ja energinen, pysyi menohaluistaan huolimatta hallinnassa ja halusi hypätä. dumin ratsastus oli siistiä, hän oli hypyissä hyvin mukana, myötäsi tarpeeksi ja korjaili poninsa virheitä hyvin. Innolla oli alusta asti selkeä imu esteille, ori otti pikku ristikonkin vakavasti ja etenkin innarilla näki hyviä, pyöreitä hyppyjä.
    Verryttelyjen jälkeen laitoin ratsukon treenaamaan suhteutettuja välejä. Pysty - pysty -sarjan välissä oli neljän laukka-askeleen väli, pysty - okseri -välillä taas viiden. Innolta löytyi luonnostaan hyvä, pyörivä laukka, joka sopi sarjaväliin sen kummemmin sovittamatta. 100cm korkuiset esteet sujuivat leikiten peruslaukassa, samaten kun laukkaa pidensi ja lyhensi niin, että sarjaväleille tuli yksi askel vähemmän tai enemmän. Korotin estekorkeutta 10cm ja rakensin kaksi pystyä, jotka hypättiin sarjaesteiden väliin. Ratsukko suoritti esteet aivan yhtä helposti kuin aikaisemminkin, tehtiin ne peruslaukassa tai askeleen pituutta säädellen. Tehtävään tuotiin haastetta lyhyemmillä reiteillä ja yksittäisesiteden vinolla hyppäämisellä, mutta eivät nekään tuottaneet kokeneelle ratsukolle vaikeuksia. Ennen loppuverryttelyjä kaksikko hyppäsi vielä pari verkkaestettä, minkä jälkeen dumi sai verrytellä ratsuaan itsenäisesti.

29.11.2013, estevalmennus, valmentaja: Lissu T.
Dumi ja Inno olivat minulle ennestään tuttuja, joten osasin odottaa sujuvaa valmennusta ja tiesin, että tältä kaksikolta voin vaatia paljon. Verryttelyissä poniori oli hivenen vahva kädelle, mutta pysyi lapasessa ja alkoi myödätä dumin työstäessä oria. Verryttelyesteiden apuna oli tällä kertaa laukkapuomeja, joita siirtelin jokaisen hyppykerran jälkeen; hioimme askeleen pidennystä ja lyhennystä heti verryttelyssä. dumi sai poninsa menohalut kanavoitua työntekoon, ratsukko teki kerta toisensa jälkeen hyviä suorituksia verryttelytehtävissä.
    Itse valmennuksessa hypättiin kokonaista rataa. Yhdentoista hypyn radalla oli pystyjä, oksereita, muuri ja yksi sarja (pysty - pysty - okseri). Rata oli mahdollista ratsastaa pitkin tai lyhyin reitein, lyhyet tiet vain tekivät lähestymisistä vinoja ja muutenkin haastavampia. Ensimmäisellä kerralla dumi pelasi varman päälle valiten pitkät reitit. Ratsukon vauhti oli sopiva, kenties vähän verkkainen, muttei missään nimessä liian hidas. Puhtaan radan jälkeen ratsukko otti muutaman kierroksen ravia ja palasi ratatyöskentelyn pariin. Radan tultua tutuksi dumi alkoi pelata aikaa, ratsastaa lyhyempiä reittejä ja otti poninsa laukasta kaiken irti. Kellotinkin heti lyhyemmän ajan, ja muutamaa puomin kolahdusta (jotka eivät johtaneet tiputuksiin) lukuun ottamatta radassa ei ollut moitittavaa. Korotin estekorkeutta metristä metrikymmeneen, jonka jälkeen päästin kaksikon jatkamaan. dumi ja Inno paransivat jälkeen, kolahduksetkin jäivät pois ja radan jokainen ajansäästöpaikka otettiin käyttöön. Meno oli tasaisen varmaa, Innon laukka hyvää, samaten hypyt, oli läheryminen vino tai suora. Mahtavaa peliä, varmaa ja sujuvaa menoa!

04.12.2013, estevalmennus, valmentaja: Lissu T.
Verryttelyissä dumi ja Inno hyppäsivät pientä 60cm viuhkaa, ristikkoa ja pystyä. Hyvällä, pyörivällä laukalla edennyt poni hyppäsi mielellään 60-80cm pikku verryttelyesteet, vaikka tyyli olikin välillä vapaa. Suurin osa hypyistä oli pyöreitä ja lähti mistä pitikin, muutaman kerran Inno lähti askelta tai puolta liian aikaisin ottaen pitkän ja matalan loikan. dumi pysyi hyvin kyydissä, säilytti tasapainonsa ja korjasi poninsa virheitä jokaisen huonomman hypyn jälkeen. Jokainen vinkkini meni heti käyttöön, eikä Innon lievä kädelle painaminen tai pituushyppyennätyksen yritykset kauaa häirinneet dumin ratsastaessa poninsa ruotuun.
    Varsinainen treeni tapahtui vain kahdella esteellä, viuhkalla ja sianselällä. Aloitimme 95cm korkeudesta, ja alkuun esteille tultiin neljän laukka-askeleen matkalta. Inno lähti pitkällä laukalla kuroen ensimmäisen välin viuhkalle kolmeen laukka-askeleeseen, mutta hyppy oli yhtä kaikki hyvä, pyöreä ja vailla liioiteltua ilmavaraa. Sianselällä dumi oli tiukempi, tiivisti istuntaansa ja sai pidettyä laukka-askeleet neljässä. Toinen hyppykerta sujui paremmin, molemmille esteille tultiin neljällä laukka-askeleella. Korotin esteet 105cm korkeuteen ja kehotin tulemaan viuhkan neljällä, sianselän viidellä laukka-askeleella. Tehtävä ei tuottanut ratsukolle ongelmia, Inno teki taas hyvät hypyt. Vielä toinen hyppykerta, nyt molemmat esteet joko kolmen tai neljän laukka-askeleen lähestymisillä, kumpi paremmalta tuntui. Molemmille esteille tultiin kolmella laukka-askeleella, hypyt olivat hivenen pystyt, mutta puomit pysyivät paikoillaan eikä ratsukon tasapaino horjunut tai eteneminen haparoinut.
    Estekorkeuden ollessa 110cm lähestyminen palautettiin neljän laukka-askeleen mittaiseksi. Ratsukko teki taas hivenen pystyt hypyt, mutta muuten ei mitään valittamista. Kaksi hyppyä verkkaesteille, joiden jälkeen ratsukko sai loppuverrytellä itsenäisesti.

10.12.2013, estevalmennus, valmentaja: Lissu T.
Tuttua ratsukkoa on aina yhtä mukava valmentaa, ja dumilta ja Innolta osasin odottaa tasokasta menoa. Alkuverkassa ratsukolla oli pari pystyä, okseri ja 60cm korkuinen innari, joilla lämmitellä ratatreeniä varten. Inno liikkui hyvin, sillä oli valtava imu esteelle ja dumi pääsi tekemään tosissaan työtä, ettei orinsa käynyt liian vahvaksi kädelle. Verryttelyt sujuivat mutkattomasti, dumin ja Innon työskentely oli varmaa ja ammattimaista.
    100cm korkuinen treenirata koostui perusesteiden lisäksi muurista, portista, trippelistä ja vesimatosta, joka oli pitkän okserin alla. Rata oli teknisesti hyvin simppeli, ja sille oli hyvä tehdä lyhyitäkin reittejä ja vinoja lähestymisiä. Dumi ja Inno etenivät reippaalla laukalla esteeltä toiselle, välillä pidempää ja välillä lyhyempää reittiä. Ensimmäisen hyppykerran jälkeen pystyille ja oksereille alettiin lyhentää laukkaa, kolmannella hyppykerralla laukkaa taas pidennettiin. Laukkatehtävät kesken esteradan eivät hidastaneet ratsukkoa tai tehneet radan sujuvuuteen kupruakaan. Innosta tuli laukkaa lyhentäessä hivenen kovasuisempi ja se koetti puskea sisäohjaa vasten lapa edellä. Ori pysyi kuitenkin lapasessa, puskeminen loppui lyhyeen ja orin laukkaan palasi pehmeys hetken työstämisen jälkeen. Hypyt pysyivät läpi valmennuksen pyöreinä ja hyvinä, laukan tahti ei kärsinyt kertaakaan. Estekorkeus nostettiin valmennuksen puolivälissä 110cm korkeuteen, eikä 10 cm korotus tuntunut missään. Totutun hyvää työtä, kuten aina ennenkin. Mahtava parivaljakko, ja miten minä kadehdinkaan dumin vakaata kättä ja hyvää ryhtiä!

Webdesign © Milja     Kuvien © Henna L     Tekstien © Tallin omaisuutta
VIRTUAALIHEVONEN - A SIM GAME HORSE