ETUSIVU ESITTELY HEVOSET KASVATUS

Raddenfort Conquistador     YLA1, ERJ-II, RPL-II     VH14-029-0134


   

25.10.2014: ERJ-II
3,5 + 41 + 14 + 20 + 11,5 = 90 p.

25.10.2014: RPL-II
5,5 (3,5+2) + 12 + 15 + 15 + 0 + 7 + 1,5 = 56 p.

25.12.2014: YLA1
36 (17+19) - 29 (21+8) - 17 - 10 - 4 = 96 p.
Tilaisuuden parhaat tekstipisteet!


Raddenfort Conquistador, "Coby"
syntynyt 02.07.2013 Saksassa
9-vuotias, ikääntyy satunnaisesti
saksalainen ratsuponi (50%), ori
rautiaankimo, 144 cm
estepainotus, re: 120 cm
52 ERJ-sijoitusta
kasv. Gestüt Raddenfort (Saksa)
om. dumi (VRL-00218)

Historia

Ehkä olin elänyt jossain tynnyrissä, mutta ennen tätä päivää en ollut kuullutkaan Gestüt Raddenfortista - siittolasta, joka oli pullollaan ihania poneja. Pelastuksekseni voin sanoa, että suurin osa paikan poneista oli connemaroja, ja niiden kasvatuksen sivussa talli kasvatti myös angloarabeja ja ratsuponeja pienimuotoisesti. Löysin Cobyn ilmoituksen netistä, juuri tämän kyseisen siittolan sivuilta. Tällöin Coby oli vielä nuori, vasta neljävuotias, tuore ratsun alku, jota markkinoitiin rempseänä jukuripäänä, joka pohjimmiltaan olisi kuitenkin hyväsydäminen ja ennen kaikkea erinomainen estetykki kisaradoille. Kuten tiedetään, olen äärettömän helposti suostuteltavissa kaikkeen uuteen ja ihanaan, etenkin jos kyseessä on suloinen poni, joten eipä aikaakaan kun auton nokka starttasi Raddenfortin siittolaa kohti. Paikan päällä Coby odotteli minua. Ihan oikeasti, noustessani autosta, se hirnui minulle tarhasta. Siinä vaiheessa olin jo aivan myyty. Olisin voinut hakea tämän maailman suloisimman ponin tarhasta samantien ja taluttaa traileriin. Mutta onneksi, vai harmiksi, minulla on aina yksi tallityöntekijöistä mukanani jarruna, etten raahaa joka paikasta kotiin kaikkia mahdollisia poneja.

Koeratsastin Cobyn kentällä. Se oli hieman raaka vielä; laukannostot menivät hapuillen ja laukka oli vielä tasapainotonta, eikä se oikeastaan osannut saati jaksanut kantaakaan itseään. Mutta silti se oli hieno, hyvin koulutettu ja hyvällä työmoraalilla siunattu poni. Se oli upea. Okei, se oli ihan kohtuullisen tavallinen, hyvä, reipas poni, mutta minun silmissäni parempaa ei sillä hetkellä ollutkaan. Niinpä Coby lähti meidän matkaamme.

Luonne

Nimeni on Coby ja olen maailman komein poni. Ihmiset sanovat minua suloiseksi mamman mussukka-ponipalleroksi, mutta oikeasti olen atleettinen naistenmies. Tyttöponit ovat hurmioituneita minuun. Ehkä se on tämä upea, puhtaanvalkoinen turkki ja herrasmiesmäinen luonne. Minä pidän kaikista, niin ihmisistä kuin lajitovereistanikin. Ihmiset antavat herkkuja, paijaavat ja halailevat. Hevoskaverit rapsuttelevat ja luovat turvaa. Muut orit tosin aika usein näyttävät minulle rumaa naamaa, vaikka minä mielelläni viettäisin heidän kanssaan aikaa. Onneksi tammat tykkäävät seurastani. Ja onhan se tyttöjen seura aina parempaa.

Tallissa seison ihan nätisti käytävällä, vaikka välillä tylsistyn ja alan nyppiä hoitajaa hihasta tai kuopia maata kaviolla. Eihän siinä nyt määräänsä enempää jaksa seisoskella, eihän? Varsinkin kun hoitajat kutittelevat vatsan alta harjoilla ja nyppivät tukkaani. Miksei se saisi rehottaa? Juuri sillä tavoin se olisi cool, kuten minäkin pohjimmiltani olen. Kaviot nostan kiltisti ja annan satuloida rauhassa. En olekaan koskaan ymmärtänyt, miksi jotkut lajitoverini tahtovat tehdä asiat niin vaikean kautta. Onneksi olen niin fiksu, että osaan olla nätisti. Taluttaessa tulen kiltisti perässä, paitsi joskus heinäpaali houkuttelee luokseen ja varsinkin keväisin tytöt kutsuvat leikkeihin, mutta napakan taluttajan kanssa osaan käyttäytyä.

Ratsastaessa olen aluksi hieman laiska. Jos luvassa on kouluratsastusta, en oikein jaksaisi syttyä siitä. Tylsiä kiemuroita ja kauheasti pitäisi itseään koota ja samaan aikaan venyä joka suuntaan. Okei, on se välillä ihan kivaakin. Varsinkin laukkatyöskentely on ihan parasta. Helpoista tehtävistä en niinkään jaksa innostua, mutta tykkään haasteista! Esteet on ehkä parasta elämässä heti syömisen ja tyttöponien jälkeen. Vaikka näytänkin kuulemma pieneltä ja pullealta maahiselta, hyppään oikeastikin tosi hyvin. Mitä suurempi ja värikkäämpi este, sen korkeammalta mennään yli. En pelkää erikoisesteitä, ja hyppään rohkeasti ihan kaiken yli, kunhan ratsastaja tuo minut sopivaan paikkaan. Tarvitsen aika paljon tukea ratsastajalta lähestymisissä, koska olen niin innoissani esteistä, etten oikein hoksaa itse katsoa sopivaa etäisyyttä. Olen myös haka kääntymään tiukilla teillä ja hyppään vaikka paikoiltani. Maastossa kuljen reippaasti niin yksin kuin porukassakin. Porukassa viihdyn etunenässä ja tykkään johtaa joukkoa, ja minun mukanani kulkee helposti myös aremmat ponit, koska minä en pelkää mitään.

Traileriin en tykkää mennä yksin, vaan yleensä pysähdyn viimeistään lastaussillalle ja jähmetyn paikoilleni, enkä suostu ottamaan askeltakaan eteenpäin. Loppujen lopuksi suostun kuitenkin menemään koppiin, etenkin kaurojen tai muiden herkkujen perässä. Huutamisesta, huitomisesta ja kaiken maailman lastausliinoista ja raipoista hermostun, ja niitä käytettäessä jumitan vain tuplasti enemmän. Kaverin kanssa menen koppiin ihan mallikelpoisesti, samaten kuorma-autoon. Matkustan aina rauhassa, enkä ota turhaa stressiä kopissa seisomisesta. Kisapaikalla käyttäydyin aika pitkälti samalla tavalla kuin kotonakin. Onhan se aina vähän jännittävää, kun mennään vieraaseen paikkaan, mutta en minä siitä oikein piittaa. Oikeastaan se on tosi kivaa. Yleensä lirkuttelen aluksi uusille tyttöponeille, mutta harvemmin ne minusta piittaavat, joten tyydyn vain hoitamaan työni kunnolla ja radalla hyppään ehkä jopa hieman paremmin esiintyäkseni kauniille neitokaisille.

Omistajani on usein kutsunut minua kullanarvoiseksi poniksi. Sellainen minä taidan ollakin, vai mitä?

Sukutaulu

            i.  Deining Uncle Sam
            c, 145 cm, rtkm
 ii.  Waldbad Trafalgar  iii.  Manndie
 iie.  Blaehorst Akae
 ie.  Plittersdorf Kendo  iei.  Deimloff Dido
 iee.  Peekaboo
            e.  Walmstorf Constanze
            x, 154 cm, tprt
 ei.  Schildhorst Juventus  eii.  Transportout xx
 eie.  Schildhorst Paladine
 ee.  Waldershof Nienke  eei.  Halbinsel Engel
 eee.  Rabshaltung

Sukuselvitys

Isä Deining Uncle Sam on rautiaankimo, 145 senttimetriä korkea connemaraori. Tämä upea, raamikas ilmestys on Raddenfortin siittolan silmäterä, se kaikkein kirkkain tähti. Uncle Sam on kisannut menestyksekkäästi esteillä 110 senttimetrin luokissa ja koulussa Helppoa A:ta. Lisäksi se on kisannut pari kautta kenttäratsastuksessa ponien tutumisluokissa. Uncle Sam on luonteeltaan ystävällinen ja hyväsydäminen, ratsastettavuudeltaan tasapainoinen ja aika energinen. Se on ollut aktiivisesti jalostuskäytössä jo useamman kauden ajan connemarojen keskuudessa ja jonkin verran myös ratsuponijalostuksessa. Tällä hetkellä sillä on jälkeläisiä jo lähestulkoon 100 kappaletta, joista yli puolet on nähty jo kisakentillä isänsä jalanjäljissä.

Isänisä Waldbad Trafalgar on mustankimo, 147 senttimetriä korkea connemaraori. Nuorena se on kisannut hyvin tuloksin Vaativaa B:tä useamman kauden ajan. Se oli varsinainen rusettihai pitkän aikaa, kunnes loukkasi jalkansa pahasti tarhassa 15-vuotiaana ja pitkästä sairaslomasta huolimatta ei enää palautunut ennalleen. Ori siirtyi sitten siitoeläkkeelle, ja se onkin ollut aika suosittu jalostuskäytössä helpon luonteensa ja erinomaisten liikkeittensä sekä tietenkin hyvien kisatulostensa ansiosta. Tällä hetkellä sillä on jälkeläisiä noin 70 kappaletta, ja se on periyttänyt paljon etenkin hyvää liikettään ja kimoa väriään.
Isänisänisä Manndie oli tummanruunikko, 145 senttimetriä korkea connemaraori. Luonteeltaan tämä kuvankaunis komistus oli temperamenttinen ja kovapäinen kaveri. Se kisasi menestyksekkäästi esteillä 120 senttimetrin luokissa ja kouluratsastuksessa Helppoa A:ta. Haastavasta luonteestaan huolimatta se oli erittäin suosittu jalostuksessa hyvien kisatulostensa ansiosta, ja jättikin jälkeensä melkein 100 varsaa. Manndie periytti erinomaista liikettä ja hyvää hyppyä, ja onneksi vain hyvin vähän haastavaa luonnettaan. Manndie nukutettiin ikiuneen 23-vuotiaana jalkavaivojen vuoksi.
Isänisänemä Blaehorst Akae oli ruunikonkimo, 144 senttimetriä korkea connemaratamma. Se kisasi nuorena kenttäratsastuksessa helpoissa luokissa keskinkertaisella menestyksellä. Luonteeltaan se oli herttainen ja hyväsydäminen tamma, jolla teetettiin seitsemän jälkeläistä. Akae periytti hyvää luonnettaan lähestulkoon kaikille jälkeläisilleen. Akae menehtyi ähkyyn 20-vuotiaana.

Isänemä Plittersdorf Kendo on ruunivoikonkimo, 139 senttimetriä korkea connemaratamma. Tämä erinomaisen rakenteen omistava tamma on myös luonteeltaan erinomaisen kiltti ja rauhallinen. Se on asunut koko elämänsä ratsastuskoululla ja toiminut tuntiponin hommissa aktiivisesti koko elämänsä. Tämä kaunis tamma on opettanut monia nuoria tyttöjä ja poikia ratsastuksen saloihin. Nykyään se on jo eläkkeellä tuntiponin toimista ja hoitaa täysipäiväisesti siitostamman hommia. Tällä hetkellä sillä on tehty neljä jälkeläistä, joista jokaisesta on kasvanut reipas ja hyväluonteinen varsa.
Isänemänisä Deimloff Dido oli ruunivoikko, 144 senttimetriä korkea connemaraori. Se nappasi näyttelyistä hyviä palkintoja jo nuorena, ja myöhemmin sillä kisattiin satunnaisesti esteillä 90 cm tasolle asti ja koulussa Helppoa A:ta. Dido oli rauhallinen, mutta energinen ori. Sitä käytettiin jonkin verran jalostukseen, ja jälkeläisiä sille kertyi 15 kappaletta. Se periytti rauhallista ja monipuolista luonnetta. Dido nukutettiin ikiuneen 22-vuotiaana sydänvaivojen vuoksi.
Isänemänemä Peekaboo oli ruunikonkimo, 135 senttimetriä korkea connemaratamma. Tämä pieni ja kiukkuinen tamma asui pienellä maatilalla koko elämänsä. Sitä käytettiin paljon tilan töissä, muun muassa vetohevosena metsätöissä ja peltohommissa. Pienestä koostaan huolimatta se oli vahva ja toimi hyvin työhevosenakin. Peekaboolla teetettiin kaksi varsaa, joista molemmille se periytti pienehköä kokoa ja nättiä ulkonäköä. Peekaboo nukkui luonnollisesti pois kunnioitettavasssa 26 vuoden iässä.

Emä Walmstorf Constanze on tummanpunarautias, 154 senttimetriä korkea angloarabitamma. Tämä erittäin linjakas ja kevytrakenteinen tamma on luonteeltaan hyvin herkkä ja hivenen temperamenttinenkin, mutta ratsuna erinomainen. Constanzella on kisattu aktiivisesti esteillä peräti 140 senttimetrin tasolla. Se on erinomainen hyppääjä ja taistelijaluonne, joka menee yli mistä vain, kunhan selkään löytyy ratsastaja, joka hallitsee tämän kuumaverikön siellä esteradalla. Constanzella on tehty kaksi jälkeläistä, joista molemmat ovat perineet emältään hyvää hyppykykyä ja kestävyyttä.

Emänisä Schildhorst Juventus on punaruunikko, 159 senttimetriä korkea angloarabiori. Se on luonteeltaan tulta ja tappuraa, ja vaikean luonteensa vuoksi sitä ei paljoakaan kisakentillä ole nähty. Juventus on erinomainen hyppääjä, mutta niin kuuma ja herkkä, ettei sille ole löytynyt sopivaa ratsastajaa kisaradoille. Niinpä se on ollut aika pitkälti kovan tason harrasteratsuna ja kiertänyt myös rotunsa näyttelyissä napaten hyviä palkintoja. Ori on ollut myös tarjolla jalostukseen, mutta sen suosio on ollut varsin vähäistä haastavan luonteen vuoksi. Jälkeläisiä sillä on vain kymmenen kappaletta, joista tosin jokaisesta on kasvanut kovan tason hyppääjä varustettuna hivenen helpommalla luonteella.
Emänisänisä Transportout xx oli tummanpunaruunikko, 165 senttimetriä korkea englantilainen täysiveriori. Luonteeltaan se oli kuumaverinen ja temperamenttinen ori, joka teki nuorena huikean uran laukkaratsuna. 7-vuotiaana se siirtyi laukkauralta siitoskäyttöön ja olikin hyvin suosittu laukkapiireissä haastavasta luonteestaan huolimatta. Vanhemmalla iällä se uudelleenkoulutettiin ja sillä kisattiin harrasteluontoisesti esteillä 120 senttimetrin luokissa asti. Transportoutille kertyi jälkeläisiä 169 kappaletta. Ori lopetettiin jalkavaivojen vuoksi 19-vuotiaana.
Emänisänemä Schildhorst Paladine oli punarautias, 156 senttimetriä korkea angloarabitamma. Se oli luonteeltaan kiltti ja ystävällinen, mutta todella energinen. Paladinella kisattiin esteillä 120 senttimetrin tasolla ja myös koulussa Helppoa B:tä aktiivisesti. Kisauran jälkeen sillä teetettiin kolme jälkeläistä, joille se periytti nättiä ulkonäköä ja myös varsin kuumuvaa luonnetta. Paladine lopetettiin 22-vuotiaana munuaisvaivojen vuoksi.

Emänemä Waldershof Nienke on rautiaankimo, 155 senttimetriä korkea angloarabitamma. Se on varttunut siittolalla, ja tehnyt jo nuorena kaksi varsaa. Nienke on luonteeltaan ystävällinen, helppo ja rauhallinen, ei lainkaan kuumaverinen, kuten moni muu rotunsa edustaja. Se on periyttänyt myös varsoilleen aavistuksen rauhallisempaa luonnetta. 7-vuotiaana Nienke myytiin siittolasta ratsastuskouluun, jossa se asuu edelleen. Se on toiminut tuntiponina ja ratsastuskoulun omistajan harrasteratsuna.
Emänemänisä Halbinsel Engel oli punarautias, 152 senttimetriä korkea angloarabiori. Nuorena se teki hienon uran esteratsuna 130 senttimetrin luokissa voittaen useita arvokisoja tasollaan. 10-vuotiaana se lakkasi kuitenkin hyppäämästä, joka johtui selästä löytyneestä pienestä nikamavammasta, joka oli alkanut aiheuttaa kipua hypätessä. Niinpä Engel siirtyi jalostusorin hommiin pariksi vuodeksi, mutta 13-vuotiaana nikamavamma alkoi haitata jo olohevosenakin oloa kivuliaasti, joten Engel päästettiin laukkailemaan vihreämmille laitumille. Moni jäi kaipaamaan tätä upeaa ja ennenkaikkea hyväluonteista oria, joka periytti myös erityisen hyvää luonnetta ja hyppykykyä.
Emänemänemä Rabshaltung oli mustankimo, 154 senttimetriä korkea angloarabitamma. Luonteeltaan se oli hyväsydäminen, mutta erittäin herkkä ja arkaluonteinen. Sillä kisattiin muutama kausi kenttäratsastuksessa tutustumisluokkaa kohtalaisella menestyksellä, mutta muun ajan se toimi harrasteratsuna. Rabshaltungilla teetettiin yksi jälkeläinen, josta kasvoi monipuolinen harrasteratsu. Rabshaltung nukkui ikiuneen luonnollisesti 24-vuotiaana.

Jälkeläiset

21.03.2014, rp-t. Fifth Bambi (37.5%), e. Buckingham Becci
01.06.2014, rp-o. Fifth de Alvarado (62.5%), e. Baby Bluebell
15.06.2014, rp-t. Fifth Goldilocks (50%), e. Raddenfort Globeflower
02.08.2014, rp-o. Cloud Floccus Fifth (59.375%), e. Vinkremla

Kilpailut

08.02.2014, ERJ kutsu - 120 cm - 3/30
10.02.2014, ERJ kutsu - 110 cm - 6/45
10.02.2014, ERJ kutsu - 120 cm - 5/30
11.02.2014, ERJ kutsu - 120 cm - 4/30
12.02.2014, ERJ kutsu - 120 cm - 1/30
12.02.2014, ERJ kutsu - 120 cm - 5/30
13.02.2014, ERJ kutsu - 120 cm - 5/30
14.02.2014, ERJ kutsu - 120 cm - 1/30
14.02.2014, ERJ kutsu - 110 cm - 1/30
14.02.2014, ERJ kutsu - 120 cm - 1/30
15.02.2014, ERJ kutsu - 120 cm - 2/30
15.02.2014, ERJ kutsu - 120 cm - 6/50
18.02.2014, ERJ kutsu - 120 cm - 5/30
18.02.2014, ERJ kutsu - 120 cm - 2/30
19.02.2014, ERJ kutsu - 120 cm - 3/50
20.02.2014, ERJ kutsu - 120 cm - 1/40
21.02.2014, ERJ kutsu - 120 cm - 1/30
21.02.2014, ERJ kutsu - 120 cm - 5/30
22.02.2014, ERJ kutsu - 120 cm - 2/30
23.02.2014, ERJ kutsu - 120 cm - 3/30
22.02.2014, ERJ kutsu - 120 cm - 5/30
22.02.2014, ERJ kutsu - 120 cm - 2/30
24.02.2014, ERJ kutsu - 120 cm - 5/30
27.02.2014, ERJ kutsu - 110 cm - 6/50
27.02.2014, ERJ kutsu - 120 cm - 2/50
28.02.2014, ERJ kutsu - 120 cm - 4/30
01.03.2014, ERJ kutsu - 120 cm - 1/30
02.03.2014, ERJ kutsu - 110 cm - 3/30
03.03.2014, ERJ kutsu - 110 cm - 4/30
04.03.2014, ERJ kutsu - 110 cm - 2/100
05.03.2014, ERJ kutsu - 110 cm - 8/100
07.03.2014, ERJ kutsu - 120 cm - 2/30
07.03.2014, ERJ kutsu - 100 cm - 8/100
07.03.2014, ERJ kutsu - 100 cm - 10/100
08.03.2014, ERJ kutsu - 120 cm - 3/40
08.03.2014, ERJ kutsu - 100 cm - 10/100
08.03.2014, ERJ kutsu - 100 cm - 10/100
09.03.2014, ERJ kutsu - 110 cm - 9/100
09.03.2014, ERJ kutsu - 100 cm - 10/100
10.03.2014, ERJ kutsu - 100 cm - 3/100
10.03.2014, ERJ kutsu - 110 cm - 2/100
10.03.2014, ERJ kutsu - 100 cm - 4/30
10.03.2014, ERJ kutsu - 110 cm - 3/100
10.03.2014, ERJ kutsu - 120 cm - 1/30
11.03.2014, ERJ kutsu - 120 cm - 5/30
11.03.2014, ERJ kutsu - 120 cm - 3/30
12.03.2014, ERJ kutsu - 120 cm - 5/30
12.03.2014, ERJ kutsu - 110 cm - 2/100
13.03.2014, ERJ kutsu - 110 cm - 3/100
14.03.2014, ERJ kutsu - 120 cm - 6/40
18.03.2014, ERJ kutsu - 120 cm - 3/30
31.03.2014, ERJ-Cup kutsu - 120 cm - 12/144

Päiväkirja

02.11.2013, maastolenkki Pippinin kanssa
Satuloin Pippin-tamman ja talutin sen ulos tallista. Kello oli kahdeksan aamulla, ilma oli tyyni ja aamuaurinko lämmitti mukavasti. Nousin Pippinin selkään ja odotin, että tallityöntekijämme Anna ehtii mukaan Coby-ponin kanssa. Suuntasimme lähimetsässä kiertäville hiekkapoluille Annan ja Cobyn kulkiessa etunenässä. Pippin oli hieman jännittynyt ja pälyili kovasti ympärilleen. Coby oli matkassa juurikin siksi, että se on rauhallisuuden tyyssija ja sen avulla Pippinkin voisi rentoutua. Ja niinhän orhi olikin, rauhallisempi kuin voisi odottaakaan. Coby kulki reippaasti, mutta rennosti ja rauhallisin mielin.
    Kuljimme pitkän pätkän ihan vain käyntiä, ja lopulta Pippin malttoi rauhoittua ja rentoutua. Sen turpa oli Cobyn hännässä aivan kuin se olisi pitänyt turvallisesti kaverista kiinni. Aina yhtä rauhallisesti ja rakastavasti käyttäytyvä Coby otti asian iisisti. Päästiin jopa ravailemaan ja laukkailemaankin hieman. Pippin rauhoittui ihan silmissä päästessään vauhtiin, eikä ehtinyt enää kyttäillä ja jännittää. Coby pysyi tyynenä jopa laukkasuoralla, jossa se tapansa mukaan hieman irrottelee. Nyt se kuitenkin oli rauhassa. Ehkä se ymmärsi Pippinin pelon. Tämä maastoreissu olikin varsin onnistunut ja kaikki palasivat kotiin hyvillä mielin.

12.01.2014, kärryttelyä
Kiinnitin Cobyn ulos harjauspuomiin ja harjasin sen reippain vedoin läpi. Kimo orhi nautti lämpimästä säästä ja otti pienet päivätorkut auringonpaisteessa. Se havahtui hereille, kun heitin silat sen selkään ja vedin kärryt niihin kiinni. Irrotin orhin puomista ja hyppäsin kärryille. Coby oli energiaa täynnä ja aivan äärettömän innoissaan päästessään kärryttelemään. Suuntasimme maastoon ajolenkille. Annoin Cobyn hölkätä löysällä ohjalla omaa vauhtiaan. Se kulki reippaasti tasaista letkeää menoa pöristen innoissaan. Pitkälle suoralle tullessamme heilautin ohjaa, jolloin Coby nosti laukan. Pyysin reipasta laukkaa että saadaan ponilta paikat auki. Innokas Coby teki työtä käskettyä ja päästeli menemään vauhdikasta, mutta tasapainoista laukkaa. Noin viiden kilometrin lenkin tehtyämme palasimme kotiin. Vielä tallin pihaan kävellessään Coby olisi voinut ottaa muutaman laukkaspurtin, mutta kiinnittäessäni sen takaisin harjauspuomiin, se painoi turvan puomia vasten ja otti uudet päivänokoset.

12.01.2014, maastolenkki ukkosmyrskyssä
Ukkonen paukutti jossain kaukana, mutta siitä huolimatta päätimme lähteä Cobyn kanssa maastolenkille. Ponilla oli takana viikon laidunloma ja tänään jatkettaisiin töitä maastoilulla. Lähdettiin käyskentelemään pururataa kohti. Coby oli mukavalla tuulella ja tykkäsi selvästi itsekin, kun pääsi vähän vaihtamaan maisemaa. Ravailtiin hiekkapolulla rauhallisesti löysin ohjin. Coby pärski tyytyväisenä ja venytti kaulaansa. Saavuttuamme pururadalle taivas synkkeni sekunnissa. Emme piitanneet siitä, koska vettä ei alkanut sataa, eikä ukkosestakaan kuulunut mitään. Otimme rauhallista laukkaa pururadalla, kunnes aivan yhtäkkiä jyrähti todella kovaa taivaalla. En ehkä koskaan ole kuullut noin kovaa ukkosenjyrinää. Coby hätkähti myös, mutta pysyi rauhallisena. Päätin lähteä takaisin kotia kohti ennen kuin kastuttaisiin toden teolla, mutta heti sillä sekunnilla kun tuota ajattelin, alkoi järjetön kaatosade. Vettä tuli aivan saavista kaataen. Paljoakaan ei edes eteensä nähnyt, niinpä tyydyimme kävelemään kylmän rauhallisesti kotia kohti. Coby ei korvaansa lotkauttanutkaan säämuutokselle, taisipa laiskuri vain tykätä että sai käveleskellä rauhassa kotiin. Puolen tunnin päästä, saapuessamme tallin pihaan, satoi aina vain. Hypätessäni alas satulasta, sade loppui ja ilma kirkastui. Aurinko paistoi, eikä ukkosesta ollut enää tietoakaan. Niinpä varsin turhautunein mielin riisuin ponilta varusteet ja päästin sen takaisin peltoon syömään.

25.05.2014, laitumelle lasku
Ponit laskettiin tänään laitumelle. Vanhemmat orit laiduntavat samalla suurella pellolla, mutta omissa lohkoissaan. Sille pellolle pääsi myös Coby nauttimaan koko pitkän kesän kestävästä laidunlomasta. Päästessään peltoon Coby innostui päästelemään täyttä laukkaa laitumen ympäri. Se nakkeli niskojaan ja välillä heitti muutaman riehakkaan ilopukin. Saatuaan energioitaan purettua Coby seisahtui aidalle tekemään tuttavuutta naapurin orin kanssa. Hetken haisteltuaan se pinkaisi raviin, ravaten korkein ja lennokkain askelin, ryhdikkäänä turpa rinnassa, aidan viertä pitkin. Se pörisi ja puuskutteli, ja koetti hieman kovistella naapurioria. Hetken aikaa oripojat juoksivat rinnatusten kiukutellen toisilleen, mutta Coby totesi lopulta, ettei jaksa turhaan riehua, ja siirtyi etsimään parasta laidunpaikkaa. Niinpä rauhan laskeuduttua laidunmaalle jätin oripojat nauttimaan kesästä.

02.09.2014, varsakatsaus
Coby on osoittautunut erinomaiseksi periyttäjäoriksi. Sillä on tällä hetkellä neljä jälkeläistä, jotka ovat toinen toistaan upeampia ja kyvykkäämpiä nuoria hevosia. Coby periyttää ponimaista ja suloista ulkonäköä, erinomaisen hyvää ja rehtiä luonnetta sekä hyvää ja kapasiteetikasta hyppyä.
   Cobyn ensimmäinen jälkeläinen, Fifth Bambi, on kimo tamma, hyväluonteinen ja näppärä estetykki, joka jatkoi isänsä jalanjäljissä varmoin askelin radalla. Nyt "Bambi" on siirtynyt kisauralta siitostammaksi, ja pian alkaa selvitä, miten Coby vaikuttaa emänisänä suvussa.
   Cobyn toinen jälkeläinen, Fifth de Alvarado, on vielä nuori ja kisaamaton ori, mutta ulkonäöltään upea ja niin myös kapasiteetiltaan. Myös "Alvari" on perinyt isältään kauniin kimon värityksen.
   Cobyn kolmas jälkeläinen, Fifth Goldilocks, on nuori ja kaunis ruunikko tamma. Se on perinyt pienen annoksen jekkuilevaa luonnetta, mutta pohjimmiltaan se on yhtä helppo ja ihana kuin isänsä. "Dolly" on myös erinomainen esteratsu, jolta ei puutu kunnianhimoa tai taistelutahtoa.
   Cobyn neljäs jälkeläinen, Fifth Cloud Floccus, on upea ruunikko nuorukainen, jolle kaikki ovet ovat vielä auki. Tämä ori on kuin isänsä kopio ja siitä tulee varmasti vielä jonain päivänä vertaansa vailla oleva tähti.

Valmennukset

Estevalmennus, valmentaja: rebely
Kävellessäni kohti kenttää Coby ja dumi olivat jo tekemässä lämmittely taivutuksia sekä ravi- ja laukkasiirtymiä. Olimme päättäneet harjoitella muutamaa tottelevaisuusestettä, vaikka Cobyllä ei niiden kanssa juuri ongelmia ollut. Kentällä oli pystyssä tukeista kasattu epämääräisen näköinen este sekä sateenvarjoin koristeltu tavallinen pystyeste. Tukkiestettä hypätessään Coby aloitti hypyn hieman liian kaukaa ja oli lähellä kolauttaa takajalkansa ylimpänä olevaan tukkiin. Toisella yrittämällä dumi valmisteli hypyn hyvin ja antoi hieman pohjetta ennen estettä. Ori hyppäsikin reilusti yri esteen korkeuden ja pääsimme siirtymään sateenvarjo estelle. Ratsukko oli jo lähestymässä estettä, kun yksi sateenvarjoista kaatui maahan. Coby ei tätä kummastellut vaan kiisi varjon yli niinkuin se olisi ollut osa estettä. Kehuin kumpaakin hyvästä suorituksesta ja päästin ratsukon loppuverryttelemään.

Estevalmennus, valmentaja: narri
Estevalmennus dumi & Raddenfort Conquistador, valmensi narri Coby lönkytteli eteenpäin laiskanpulskeaa tahtia valmennuksen aloittaessani. Puistelin hetken päätäni katsellessani sievän kimon orin menoa: se hölkytteli menemään, kuin mikään mahti maailmassa ei saisi sitä kiihdyttämään tahtiaan. Rakensin kentälle suhteutetun linjan kahdella esteellä ja toiselle sivulle sokeripaloista pitkän, vielä matalan ravipuomisarjan jota oli tarkoitus ottaa kavaletteina itse tehtävässä. Kehotin kuitenkin dumia käyttämään niitä ravipuomeina verryttelyssä, jotta Cobyn liikkeeseen saataisiin enemmän aktiivisuutta. Ori alkoikin liikkua reippaammin joutuessaan nostelemaan kinttujaan kunnolla.
    Tehtävä oli varsin yksinkertainen. Käänsin sokeripalat kunnon kavaleteiksi, jotka oli tarkoitus tulla ravilla. Niiden jälkeen käskin nostaa laukan ja tulla toisella pitkällä sivulla olevalle suhteutetulle välille. dumi oli kertonut Cobyn olevan esteillä varsin innokas, joten komensin tulemaan alkuun tavallisella laukalla ja sen jälkeen lyhennetyllä, väliin piti mennä neljästä kuuteen askelta niiden pituudesta riippuen. Kavaletit kolisivat menemään, kun innokas ori koetti nostaa laukan kesken kaiken. Läksytin dumia ohjastuntuman ja ratsastuksen tärkeydestä, ponia ei saanut jättää kavaleteilla saati esteillä ihan yksin vain selviytymään esteistä vaan sitä piti ratsastaa koko ajan. Seuraava otos kavaleteista sujui jo paremmin, dumi pysyi lähellä ponia ja Cobykin malttoi odottaa. Laukka nousi vähän kiireisesti, mutta kehotin vain kiinnittämään seuraavalla kerralla enemmän huomiota nostoon. Suhteutettu väli sen sijaan sujui mallikkaasti, dumi piti huolen ponnistuspaikoista ja Coby hoiti homman kotiin. Yllättäen lyhennetty laukka oli vaikeampi nakki kuin pitkä laukka, mutta sujui yhtä kaikki. Pidennetyssä laukassa Cobyn ponnistuspaikat osuivat hyvin kohdilleen, lyhyellä laukalla dumi sen sijaan joutui hakemaan paikkaa enemmän. Pari kertaa puomit kolahtivat alas, kun ratsastaja ei osannut päättää ajoissa ottaako vielä yhten askeleen vai päästääkö poni hyppyyn. Korostin, että asian piti olla selvillä paljon ripeämmin – tulisi sitten pudotus, jos tulisi, mutta ei ollut ponille reilua sahata päätöstä eestaas.
    Loppua kohden otin muutaman sokeripalan pois toiselta pitkältä sivulta niin, että loput jäivät kolmeksi innariksi ja annoin ratsukon tehdä koko tehtävän laukalla. Vaikka Coby koettikin tulla hieman liian lujaa innareille dumi käski oria takaisin sopivan jämäkästi ja hypyt osuivat kohdilleen. Laukan säätely toimi hyvin molempiin suuntiin, vaikka innokkaalle ponille takaisin ottaminen toki oli hankalampaa kuin pidentäminen. Kokonaisuudessaan Coby kuitenkin toimi toivotusti ja ratsukko toivottavasti sai valmennuksesta hyötyä kotiin.

Estevalmennus, valmentaja: Víva
Dumi verrytteli ratsuaan itsenäisesti esteiden lomassa, minun saapuessani maneesiin. Tervehdin tuttua ratsastajaa, mutta ratsua jäin katselemaan hieman tarkkaavaisesti. Loppujen lopuksi istahdin tuolille katsomaan alkuverryttelyitä. Coby oli verryttelyiden aikana reipas tapaus vaikka välillä vauhti saattoikin hieman hidastua. Tuolloin dumi kyllä osasi laittaa poniseen enemmän vauhtia, eikä se pahitteeksi ollutkaan. Hetken verryteltyään, pyysin dumia hyppäämään 80cm korkuisen verryttelyesteen. Ratsukko lähestyi esteen reippain ja varmoin jaloin, eikä hyppykään tuntunut menevän pieleen. Parin muun hypyn jälkeen tuumaisin, että on aika mennä hyppäämään okseri-pysty-okseri-muuri linjaa. Alkuun Coby tarkkaili korvat eteenpäin sojottaen punaista muuria, mutta lopetti sitten tutkiskelun, kun dumi nosti sillä laukan. Ratsukko lähti suorittamaan linjaa hyvissä merkeissä. Coby hyppäsi linjan ensimmäisen esteen reippaasti, tullen okserille ja siitä jälleen uudelle pystylle. Lopuksi edessä oli vielä muuri, jota poni oli katsellut, mutta sekin mentiin epäröimättä yli. Ratsukko sai kehua, jonka jälkeen päästin heidät menemään linjaa pari kertaa uudelleen. Lopuksi oli aika lopetella valmennus, jolloin jätin ratsukon loppuverryttelemään itsenäisesti, minun lähtiessäni maneesista.

Estevalmennus, valmentaja: B.
Verryttelyeste oli tänään yksittäinen ristikko keskihalkaisijalla. Tehtävänä oli tulla sitä laukassa pääty-ympyrällä kumpaankin suuntaan. Coby oli innoissaan hyppäämisestä ja meinasi kiihdytellä esteelle turhan paljon, mikä johti reitin oikomiseen ja huonoihin hyppypaikkoihin. Ratsastaja sai olla tarkkana sisäpohkeen ja puolipidätteiden kanssa. Neuvoin ottamaan puolipidätteitä viimeiseen asti ja myötäämään vasta aivan esteen tyvessä. Istuntakin oli hyvä pitää vakaana ja nousta kevyeeseen istuntaan vasta hypyssä. Kun nämä asiat saatiin kuntoon tuli hypyistä tasapainoisia ja Coby malttoi odottaa hyppyä rauhassa. Verkkapomppujen jälkeen kasasin kentälle neljän esteen jumppasarjan, jossa esteiden väliin mahtui alkuun vain yksi askel. Kun tehtävä sillä askelmäärällä sujuisi, lyhentäisin etäisyyttä. Coby porhalsi innoissaan ensimmäiselle esteelle ja ratsastaja sai tehdä puolipidätteitä koko matkan. Ilman niitä puomit olisivat todennäköisesti tulleet alas. Askeleeton jumppasarja ei alkuun sujunut, mutta ratsukon löytäessä hyppyihin hyvän rytmin päästiin jumppasarja tulemaan puhtaasti. Valmennuksen loppuun hypytin ratsukolla vielä yksittäistä metrin pystyä, jonka Coby hyppäsi innolla. Kerran ori ponnisti liian kaukaa ja ylin puomi putosi, mutta jälleen puolipidätteillä tehtävä onnistui.

Estevalmennus, omistajan kirjoittama
Maineikas valmentaja Peter Schicklgruber saapui tänään pitämään tallillemme valmennuksia. Olin erittäin innoissani päästessäni Cobyn kanssa valmentautumaan hänen tarkan silmänsä alle. Peteriä hieman huvitti ajatus siitä, että Cobyn kaltainen "pullean tuntiponin näköinen otus" (kuten Peter itse sitä kuvaili humoristisesti) pärjäisi oikeasti kovinkaan korkealla tasolla. Mutta tulokset puhuvat puolestaan.
    Alkuverryttelyksi otimme pientä noin 50-60 cm kokoista sarjaa muutamaan otteeseen. Coby oli mukavan reippaalla ja pomppivaisella tuulella, ja suoriuduttiinkin tehtävistä hyvin. Verryttelyn jälkeen siirryttiin itse tunnin aiheeseen, nimittäin pieneen rataan joka sisälsi erikoisesteitä lyhyillä ja hankalahkoilla teillä. Hypättiin ensin jokainen este yksitellen 80-100 cm korkeudessa. Mukana oli muuri, vesieste, kaksi erilaista kirjavaa pystyestettä ja kapea lankkueste. Coby oli varsin innokkaalla tuulella, ja kunhan toin sen Peterin upeiden neuvojen avulla oikein esteelle, se hyppäsi lähestulkoon täydellisesti. Peter oli varsin ihmeissään, koska jo näillä korkeuksilla Cobystä näkee, että kapasiteettia kyllä löytyy. Tämän jälkeen otettiin koko rata haastavine teineen muutamaan otteeseen. Eikä siitä oikein muuta voi sanoa, kuin että Coby suoriutui hommasta ihan täydellisesti. Paljon se tarvitsi tukea ja apua, mutta kunhan itse tein selässä kaiken oikein, hoiti Coby hypyt ilman yhtäkään puomin kolahdusta. Viimeisellä kierroksella otettiin rata täydessä 120 senttimetrin korkeudessa, ja oikein mielessäni päätin, että näytämme Peterille mihin tästä "tuntiponin pullukasta" onkaan. Jos sekuntikello olisi ollut päällä, olisi aika ollut varmaankin jotain tähtitieteellistä. Niin hienosti ja reippaasti Coby sen viimeisen radan suoritti. Ja ihan ilman pudotuksia tai mitään epäröintejä. Peter ei meinannut pysyä housuissaan, eikä hänen kehuiltaan tullut loppua. Olin ylpeydestä niin soikeana, etten meinannut pysyä kyydissä. Peter vaatikin päästä käymään ponin selässä itse, ja ottikin sen kanssa vielä pari hienoa hyppyä ja teki loppuverryttelyt. Tullessaan alas selästä hän oli yhtä hymyä. Niin upea se Coby vain on!

Estevalmennus, omistajan kirjoittama
Pidin tänään estevalmennuksen Cobylle ja tallityöntekijällemme Emmalle. Emma on kouluratsastajana erinomainen, mutta esteillä vasta-alkajan tasolla, joten luvassa oli leppoisa alkeistunti. Alkuverryttelyksi otimme lähestymisharjoituksia puomeilla. Coby oli ihanan rauhallinen ja kyyditsi Emman turvallisesti ja tasaisesti puomeista yli. Sen jälkeen otimme ihan yksittäisenä ristikkoa, jonka nostin myöhemmin noin 50 senttimetrin pystyksi. Emma löysi helposti oikeat napit Cobyn kanssa ja hypyt sujuivat hyvin. Sen jälkeen otettiin kahden esteen sarjaa samassa korkeudessa, tosin toinen este oli okseri. Suurehko hyppy okserille saikin Emman heilahtamaan ponin kaulalle, mutta Coby oli maltillinen ja pysähtyi odottamaan, että ratsastaja saa kerättyä itsensä takaisin satulaan. Lopuksi otimme vielä neljän esteen rataa, joista ensimmäinen este oli ristikko, sitten kahden esteen sarja; pysty 50 cm + okseri 50 cm ja viimeiseksi vielä pysty 60 cm. Jännityksestä huolimatta Emma suoriutui pienestä radasta hienosti. Kun rata oli suoritettu pariin otteeseen onnistuneesti, annoin ratsukolle luvan loppuverryttelyyn.

Webdesign © Milja     Kuvien © FancyShots, lisenssi     Tekstien © Tallin omaisuutta
VIRTUAALIHEVONEN - A SIM GAME HORSE