Kauan sitten 1500 - luvulla

Pirilä, Kauppila, Saarenkylä

Lapuan vanhan asutuksen aluejako oli pitkään jäsentymätön ja kyläkäsitteetkin olivat hyvin epämääräisiä. Tästä hyvänä esimerkkinä on vuoden 1563 manttaaliluettelo, jossa luetellaan ensin Lapualla (Labå) 18 taloa pitkin Lapuanjoen etelä- ja Nurmonjoen länsirantaa alkaen Hantulasta ja sen naapuritalosta päätyen Nurmon Latikkaan. Nurmosta (Jurmo) mainitaan yksi ja Ilmajoelta pari taloa. Joutskoskelta (Joudzikoski) 20 taloa alkaen Koskelasta ja jatkuen pitkin Nurmonjoen itärantaa sekä Lapuanjoen etelärantaa Haapakoskelle. Vaikka Nurmon- ja Lapuanjoen taloja luetellaan, ei Alanurmo-nimisestä kylästä välttämättä ole luettelossa halaistua sanaa.

Mutta vuodesta 1575 maakirja alkaa käyttämään Alanurmo-nimitystä (Nurmon sijaan). Maakirjoja pitemmälle Lapuan kyläjako viedään kymmenysluetteloissa 1570-luvulla. Niissä mainitaan Lapualta yhdeksän eri kylää, (jos mukaan luetaan Kauhajärven ja Nurmon heikko asutus) Alanurmo näiden mukana. 

Vuodesta 1577 eteenpäin Alanurmosta käytettiin jonkin aikaa Pirilän nimeä.  Pirilä, Kauppila ja Saaren- eli Hemminginkylä sijaitsivat Nurmonjoen yläjuoksulta joen molemmin puolin kohti Lapuan keskustaa. Saarenkylä sijaitsi osin myös Lapuanjokivarressa.

Pirilä, Kauppila ja Saarenkyä sisälsivät kukin omat taloryhmänsä ja niissä asustivat Lapuan asutuksessa keskeisiä valtasukuja. Pirilä sijaitsi ylimpänä jokivarressa Nurmosta päin katsoen. Vuonna 1547 Pirilässä oli 7 kruununveroa maksavaa isäntää, mutta kulmakuntaa ei todennäköisesti vielä tuolloin kutsuttu Piriläksi. Suvun vahvasta edustuksesta huolimatta heillä ei liene ollut vielä kylän nimittämiseen vaadittavaa ylivoimaa. Pirien naapureina vaikutti myös kolme Ulvista, jotka olivat asettuneet Kaaran ja Ulvilan tienoille Nurmonjoen itärannalle.

Pirien asumat osoittautuivat ajan mittaan Ulveja elinvoimaisemmiksi, yritteliäitä ja vauraita talollisia kun olivat. Tästä syystä kylän nimittäminen heidän mukaansa käy ymmärrettäväksi

Kauppila oli seuraava asutusryhmittymä keskustan suuntaan tultaessa. Siihen kuuluivat Nurmonjoen länsipuolelta Keisala, Marttala ja tuntematon, autioitunut talo. Joen Itäpuolelta kuuluivat Kauppila, Nisula, Pienoila ja joskus myös Siirilä, joka tosin useinmiten luettiin Saarenkylään. Kauppien laaja suku piti hallussaan neljää taloa joen itäpuolella. Länsirannalla olleeseen Keisalan ja Marttalan ryhmään kuulunut autiotalo on kuulunut Juho Kaupin Helga-leskelle. Samainen leski on maakirjoissa merkitty myös Siirilän haltijaksi. Kauppilan "asuntoalueen" voidaan katsoa kuuluvan vielä nykyiseen Alanurmoon.

Myös Saarenkylästä ainakin osa lukeutuu Alanurmoon. Kylään kuului pysyvästi seitsemän taloa 1570- ja 1580- luvuilla. 1652 Krekolana ja myöhemmin Alasaarena tunnettu paikka, Saari eli Ylisaari, Ilkka, Hemminki, joka 1600- luvulla muuttui Leskeläksi, toinen Hemminki (vuodesta 1603 Sauru), Kattilus, myöhemmin Kattelus ja Pernaa (1500- luvulla nimi on ollut Pernu, Pernula).

Viereiseeen karttaan on merkitty Lapuan vanhoja kylännimiä. Kuvassa näkyvät myös Nurmonjokivarren Pirilä ja Kauppila, mutta Saarenkylää karttaan ei ole merkitty. Kuva on retusoitu Aune Lappalaisen puhtaaksipiirtämästä kartasta.

Alanurmon talojen merkkejä: Klemettilä 1663, Yliselä 1663, Ulvinen 1635, Kaara 1757..

 

 

 

Lähde: Lapuan historia I

 

Heikki J. Kortesoja:
Alanurmon Tynjälä on vanha talo

Nurmonjoen varrelta Yli-Muilun pellosta on löydetty useita rautakautisia keihäänkärkiä, viimeksi yksi 1990-luvun vaihteessa. Ne lienevät ajalta n. 550-800 jkr ja ovat merkkejä ihmisten liikkumisesta seudulla, mutta pysyvää asutusta täällä ei vielä silloin ollut.

Ei tunneta eikä tiedetä, koska Lapuan ensimmäiset asukkaat tulivat ja missä he majailivat. Kuitenkin jo Koskimies mainitsee ensimmäisessä Lapuan historiassaan vanhojen asutustarinoiden sisältämän tiedon, jonka mukaan Alanurmon Tynjälä olisi paikkakunnan vanhimpia taloja. Lehtinen on uudemmassa historiassaan voinut verotustietojen perusteella hahmotella Tynjälän ensimmäisiksi isänniksi Pentti Antinpoika Pirin 1549 - 54 ja Tynius Heikinpoika 1556 - 84. Itse talokin lienee saanut nimensä jälkimmäisen isännän mukaan.   

Toisen isännän poika, Pentti Tyniuksenpoika Piri, perusti v. 1582 Vuohiluomalle, nykyiseen Alahärmään huomattavan uudistilan saamansa perinnön turvin. Kun varallisuutta ei ole voitu hankkia kovin lyhyessä ajassa, niin tämäkin osoittaa kantatalon pitkää ikää. Pentti Piri oli eräs Nuijasodan organisoijista ja kävi jopa Ruotsisa Kaarle herttuan puheilla. Lopulta hänet mestattiinkin yhdessä muiden päälliköiden kanssa v. 1597 Kontsan saarella Kyrön kirkon edustalla. Pirin suvun merkitystä osoittaa myös se, että kymmenysluettelossa käytetään koko Alanurmsta v. 1577 lähtien jonkin aikaa nimeä Pirilä. Kyseinen nimi ei kuitenkaan jäänyt pysyvään käyttöön.

Tässä yhteydessä on syytä kiinnittää huomiota ruotsalaisen piispan Olaus Magnuksen v. 1539 Venetsiassa julkaisemaan "Carta Marinana" tunnettuun karttaan. Sen ajan kartta täältä pohjan perukoilta on tietenkin hyvin puutteellinen ja monilta osin täysin virheellinen. Se on kuitenkin ensimmäinen kartta, jossa on merkittävä määrä nimiä. Näiden joukossa mainitaan Korsholman korkeudella sisämaassa nimi "Biri". Kun Lapuan historian kirjoittajalta Erkki Lehtiseltä kysyttiin, voisiko kyseinen nimi todella viitata Alanurmon Piriin, niin hän arveli, että se ei liene mahdollista. Mitä tämä karttamerkintä sitten mahtaa tarkoittaakin, niin sitä ei enää pystytä selvittämään.

Pirien sukutauluja voi katsella alla olevasta linkistä (taulut 26 - 29). www.sukujutut.fi/asiakas/pihlajam/aa.htm

Esipolvikaavio, jossa ovat mukana myös Pentti Tyniuksenpoka Piri ja Tynius Heikinpoika Piri, Tynjälä.

 

Ja 1960 - luvulla

Jäähyväiset suomalaiselle hevoselle

Kuva on Vierulan sisarusten hevosesta vuodelta 1961. Tamma täytti tuolloin 31 vuotta. Se oli silloin vielä hyvässä kunnossa ja eläinlääkärikin  totesi sen hampaiden olleen täydessä purentakunnossa. 1930 syntynyt hevonen merkittiin kantakirjaan vuonna 1934. Sodan aikana se oli postihevosena mutta joutui kuitenkin "siviiliin" koska sen epäiltiin olevan tiineenä. Hyvänä työjuhtana se veteli haravakonetta pellolla vielä 31 -vuotiaana.

Historiallisia kuvia löydät kuvasivulta

 

Sivun alkuun